expr:class='"loading" + data:blog.mobileClass'>

Sivut

11.9.2015

Millä lataat sinun akkusi?

Hupsista!
Kesä meni töitä tehdessä ja siihen tottuessa! Enpä hirveesti muuta oo ehtinyt tekemään, no nukkumaan tietty.
Kesä on tosiaan mennyt töitä tehdessä ja energia kaikkeen muuhun on jäänyt johonkin.
Meillä oli duunin puolesta psykologi luennoimassa positiivisesta psykologiasta. No lähes kaikki mulla meni ohi tästä luennosta, mutta yks asia jäi mieleen.
Kuvitellaan et meistä jokainen on akku. Akun energiaa varten sitä tarvii ladata asioilla, joista kukin saa energiaa. Toisilla se on ystävät toisilla liikunta jne. Kun akkua kuluttavia asioita tulee elämään liikaa niin yleensä akkua lataavista asioista luovutaan.



Tän asian mä huomasin myös itessäni. Liikunnasta mä saan energiaa. Mut kun työ mitä teen on tosi uuvuttavaa tällä hetkellä niin aloin karsia niistä mulle energiaa antavia asioita. En mee jumppaan, en näe ystäviä.
Lopuks tällä luennolla me saatiin tehtävä. Eli meidän piti listata 25 asiaa, joista oma akku latautuu, eli saa sitä energiaa tehdä kaikkea, kuten töitä. Tää lista olikin vaikee tehdä! Jouduin miettimään oikeen kunnolla niitä viimeisiä!
Tässä mun lista, millanen sun lista on?

-Ystävät
-Sukulaiset
-Aviomies
-Oma koira
-Hyvä ruoka
-Leipominen
-Musiikki
-Luonto
-Päikkärit
-Lumisade
-Vesisade
-Syysmyrsky
-Joulu
-Kylmä siideri kesäterassilla
-Kynttilänvalo
-Siisti koti
-Lukeminen
-Hömppäsarjat
-Sosiaalinen media
-Nauraminen
-Shoppailu
-Eläimet
-Jumppa
-Kävely
-Taide




-Katja

14.6.2015

Valmis!

Kesä on täällä!
Ja sen mukana PALJON uusia asioita.
Nyt näyttää vahvasti siltä, että viikon päästä meikäläinen on leipuri-kondiittori! Hyvä niin, koska juhannuksen jälkeen alkaa työt leipurina!! Mä oon niin iloinen, että voisin vaan huutaa!
Tää koulu on mun aikuisiällä ENSIMMÄINEN asia, minkä mä saatan loppuun. Mä oon niin ylpee itestäni!
Monta mutkaa on ollut matkassa ja välillä on oma pää ollut niin tiellä ettei oo tästä meinannu mitään tulla. Mut onneks oon pitäny tästä unelmasta kiinni ja onneks mulla on ollut koulun puolelta apujoukkoja! Kaikki mun luokkalaiset, ilman heitä en olis selvinnyt. Mun opettajat ja opo, onneks jaksoivat tukea mua tän takkuilun aikana. Ja mun mies ja kaikki sukulaiset, niin suuri tuki ja kannustus ettei enempää vois toivoa <3
Ja Jutta, joka mun koulun käytävällä sanoi et uskoo mun onnistuvan tässä :)



Mut miks silti joku mun olkapäällä sanoo mulle et älä vielä nuolaise? Ääh! Mä vihaan sitä tunnetta! Mulla on se pelko et otankin takapakkia. En haluu sitä ja taistelen ettei sitä tulis, mut silti. Onks tää sitä pessimismiä?

Katja

25.4.2015

Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii

Eihän se aina helppoa oo ollut, parisuhteessa eläminen nimittäin. Elokuussa tulee kymmenen vuotta avioliitossa oloa täyteen ja yhteensä 13 vuotta yhteiseloa. Onhan niitä päiviä, joita vois vaihtaa pois. Toisaalta ne on kasvattanut mua paljon ihmisenä ja varmasti Villeäkin. Me luvattiin toisillemme suhteen alussa, että periksi ei anneta. Asiat selvitetään ja niistä puhutaan. Ja niin me ollaan tehty. Välillä puhuminen on ollut vaikeempaa ja välillä helpompaa.





Me tavattiin silloisen maailman mukaan epätavallisissa olosuhteissa. Teksti-tv:n chatista mä bongasin kirjoituksen, joka ei naurattanutkaan niinkuin ne kaikki muut vaippamiehet ja pyllyille läpsyttelijät :D
Tekstiviesteistä tuli puheluja ja puheluista puhelumaratooneja :D
Muutama viikko ja muutettiin yhteen. Oltiin nuoria aikusia ja kaikki oli meille uutta. Oli jotenkin tosi vaikeeta jakaa oma tila toisen kanssa. Pikkuhiljaa siihen tottui. Kohta ei enää voinut elää ilman toista. Ja loppu on historiaa, tai niin ainakin sanotaan :)
Me ollaan kasvettu yhdessä aikuisiksi ja kaiken muun lisäks Ville on mun paras ystävä.




Meitä yhdistää myös molempien sairastaminen. Mulla se on psyykkistä ja Villellä fyysistä. Meitä on myös vahvistanut se, että voidaan olla toistemme tukena. Eihän se helppoa aina oo. Välillä on tosi vaikeeta ymmärtää kun on sovittu juttuja ja toinen ei pääse sängystä ylös kun fysiikka pettää. Ja toinen taasen ei pääse sängystä ylös kun pää pettää. Ymmärrys toisen ongelmaa kohtaan vaatii paljon. Onneks me ollaan voitu aina puhua avoimesti toisillemme ongelmistamme. Ilman sitä oltais varmaan todella yksinäisiä. Ja ehkä jopa yksineläjiä.





Mä oon todella kiitollinen kaikesta mitä oon saanut Jutan ja puolenvuoden superdieetin aikana ja sen jälkeen. Vielä kiitollisempi oon, että Ville saa apua ongelmaansa tän blogin kirjoittamisen kautta.
Meeri Virpi bongasi mun blogin ja kirjoitti musta jutun omaan blogiinsa viime syksynä.
Myöhemmin tuli puheeksi Villen kanssa Fustra ja olisiko siitä kenties apua Villen selkäongelmiin. Mä muistin, että Meerihän on Kotifustra-valmentaja ja kysyin oisko mahdollista jos hän tulisi kertomaan meille tästä liikuntamuodosta ja antamaan mahdollisen näytetunnin.
Mä olin jo ihan varma et tääkin ois taas yks vesiperä ja Ville tulis siitä niin kipeeks ettei pystyis liikkumaan viikkoon.
Toisin kävi! Tää liikuntamuoto tuntui olevan just sopivasti rasittavaa mut ei kuitenkaan liian. Tunnin jälkeen Villen lihakset oli tietty rasittuneet, mutta siitä ei seurannut monen päivän kipuja tai lisäsärkyjä ja kaikista parasta ei hermosärkyjä!

Mä oon niin onnellinen et tää Fustra on auttanut Villeä! Se näkyy myös ulospäin. Ville on paljon virkeämpi ja pirteämpi ja iloisempi. Mahtavaa! Ennen Fustraa Ville joutui syömään tosi paljon vahvoja lääkkeitä. Nyt pari kuukautta Fustraamisen jälkeen on osa näistä lääkkeistä jo voitu jättää pois.

Mä, Ville ja Meeri halutaan antaa myös joillekkin teistä tää mahdollisuus. Kirjoita muutamalla lauseella, miksi just sinä voisit hyötyä Fustrasta liikuntamuotona. Minä ja Ville valitaan molemmat kolme parasta ja nämä kuusi saavat KotiFustra näytetunti lahjakortin!

Kirjoita tää perustelu mun sähköpostiin katjaferm81@gmail.com ja laita otsikoksi Fustra
Kirjoita viimeistään 31.5.2015. Arvonta suoritetaan 6.6.2015 ja mä sitten ilmoitan voittajille :)

Meeri tekee näitä KotiFustra käyntejä vain pääkaupunkiseudulla, joten jos olet muualta niin voit tietysti osallistua, mutta silloin sinun pitäisi tulla pääkaupunkiseudulle Fustraamaan :)

Lisää informaatiota Fustra-harjoittelusta ja KotiFustrasta löydät täältä: Fustra   KotiFustra   Jos sinulla on kysyttävää Fustrasta, voit myös ottaa Meeri Virpiin suoraan yhteyttä meeri.virpi@kotifustra.fi  tai 0438257958. :)

 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii <3


Katja

7.4.2015

Voihan kalori!

Miten voi ihmisen pää olla näin pimee?
Miten voi yks niin typerä asia kuin ruoka olla niin helkkarin iso ongelma???
Mun oli pakko lopettaa syömisien ylös kirjottaminen kun alkoi taas päässä hapottamaan niin kovasti.. Ykskin kalori liikaa niin oksennus alkoi tuntumaan kurkunpäässä. Onneks sain stopin ajoissa päälle. Aattelin et jos kokeilis hetken syödä ihan ilman mitään kalorien laskemisia.
Jotenkin aattelin tossa vuoden alussa et se olis mulle hyvä apu kun merkkaan ylös kaiken ja näen minkä verran oon mitäkin syönyt. Siitäkin tuli mulle suorite ja oli parempi lopettaa hetkeks koko homma.
Kyllähän mä tiedän mitä voin syödä ja minkä verran ilman mitään apuvälineitä. Kokeillaan nyt näin.
Ja kyllä toi herkkujen syöminenkin jossain vaiheessa kyllästyttää. Mä oon tässä koko pääsiäisen syönyt mitä oikeestaan haluun ja kyllä tänään jo teki mieli terveellisempää ruokaa.
Ja hyvä niin!

Mun täytyy vielä kiittää teitä ihania ihmisiä. Tänään tuli koulussa yks toinen opiskelija kertomaan et oli lukenut tätä blogia ja kertoi et oon tosi rohkea kun kerron näitä juttuja. Sydäntä lämmittää teidän kaikkien tsemppi ihan hirveästi! Ja mä haluun tsempata ja toivottaa kaikille onnistumisia kaikessa mihin tänä keväänä ryhdytte <3

Kyllä me kaikki tästä vielä voittajina noustaan! Kun vaan päätetään niin! Kyllähän mäkin täällä valitan kaikesta mut jokainen päivä yritän silti tehdä siitä paremman kuin mitä eilinen on ollut :)

Katja

19.3.2015

Kiukuttelija-Katja

On tää eläminen yhtä valintojen viidakkoa. En oo dieetillä mut jokainen syöminen on aina mietittävä et onks tää nyt hyvä valinta vai ei. Välipalat, aamupalat ja iltapalat on ärsyttäviä! Miksei kaupassa vois ola mynnissä purkkeja, missä suoraan lukis "iltapala" niin ja niin monta kaloria???? 
Isoimmaks ongelmaks tässä mun elämässä on muodostunut ruokailuvälit. Jotenkin taistelen ja kapinoin tota eväiden mukaan ottamista niin sit se ruokailuväli venyyy ja venyyyyyyyy. Ja kun sit kuuden tunnin päästä saa ruokaa niin eihän se nälkä enää ees lähde sillä lautasellisella. Miks mä en koskaan opi? 

Salikortinkin ostin. Tooooosi ahkerasti oon käynyt siellä. Ukko-kulta tossa kuittailee joka toinen päivä hukkaan heitettyjä rahoja. Ja siitähän saadaan aina hyvä riitä aikaseks. No jotain hyvää siinäkin kun aina lähden sen riidan päätteeks salille osoittaakseni et kyl mä siellä käyn :D :D :D

Tällä hetkellä tuntuu et kaikki on ihan hirveetä taistelua. Syöminen, liikkuminen, parisuhde ja koko elämä. Tekis mieli mennä lattialle makaamaan ja kiukutella niinkuin pikkulapsi! Oikeen kunnon itkupotkuraivarit! Auttaskohan se? 

Tää elämä on yks jono projekteja. Taas on kesällä yks loppumassa kun ois tarkoitus valmistua. Mut mitäs sitten? Mä oon koko aikuisikäni opiskellut jotain. Mitä mä nyt sit teen? Töitä? Lapsia? Huooooooooh!!!!!! 

Näihin tunnelmiin
Katja

22.2.2015

Herkkubattle

Flunssa. Vihaan sitä.
Flunssa on ollut mulle aina maailmanloppu. En tiedä miksi. Pienenä, kun äiti oli töissä ja isoveli oli mun kanssa kotona, veli mittasi mun kuumeen ja kirjoitti sen äidille ylös niin etten vaan nähnyt sitä. Siitä ois nimittäin alkanut mut maailmanloppuni.

Olin aina varma, että kuolen, jos minulle nousee kuume. Ja niin on edelleen. Ahdistus iskee heti kun nenä menee tukkoon. En saa henkeä. Pelkään et tulee keuhkokuume tai aivokalvontulehdus ja joudun sairaalaan tiputukseen. Ja näin on paniikkikohtaus valmis.

Flunssaisena muutenkin kaikki mustat ajatukset vyöryy mieleen. Ei tee mieli syödä mitään terveellistä tai mitään ylipäätänsä. Tästä pääsenkin viimeisen kahden viikon aikana päässäni pyörineeseen mustaan ajatukseen. Herkkupäivä. Se on mulle ihan täyttä helvettiä. Oon innoissani et saan syödä jonkun herkun/herkkuja. Mutta se helvetillinen morkkis mikä siitä tulee on jotain aivan järkyttävää!!! Se eskaloituu siihen et oon jo melkein sormet kurkussa oksentamassa pois mitä oon syönyt. Ei näin!

Kaikki muu menee hyvin. Vihannekset maistuu ja vesikin jotenkin menee kurkusta alas. Painokin on tippunut ja liikunta on kivaa. Miksen pysty käyttäytymään normaalisti noita herkkuja kohtaan??? Nyt joku miettii et miksen oo ilman niitä herkkuja. No, totaalikieltäytyminen johtais siihen etten pystyis ajattelemaan mitään muuta kuin niitä herkkuja. Plääh! Missä on kultainen keskitie?




Katja

7.2.2015

Uuden vuoden lupauksien pitäminen loppuu tammikuuhun, vai loppuuko?

Eikös se niin mene, että tammikuun ihmiset jaksaa sitkeillä hullujen ja mahdottomien päätöstensä kanssa. Kuukauden kidutuksen jälkeen mielenkiinto lopahtaa ja sit alkaakin se mättäminen tai loppuu salilla käynti.
Tän takii mä asetin tavotteita/tein lupauksia, jotka mun ois helppo pitää. Vai oliko? Puoli kiloa päivässä vihanneksia ja hedelmiä on ollut todella helppo luapus pitää! Ihana lupaus! Mä tykkään vihanneksista ja hedelmistä, joten ei tuota ongelmia täyttää aterialla lautasta puoliksi kasviksilla. :)

Mutta. Se veden juonti. Miten mä unohdan juoda vettä joka päivä!!! Ei oo kyse ettenkö pystyis juomaan kolmea litraa päivässä. Mä en vaan muista!!! Illalla mä sit muistan et en oo juonu kuin ehkä litran ja sillon en enää viitti kahta litraa kitata ennen nukkumista.
Auttakee! Miten te muistatte juoda vettä???

Helmikuu siis on alkanut ja vihanneksia puputetaan ja mieli on hyvä :)
Painokin on tippunut kolmisen kiloa. :)
Viikko sitten mä tein vuoden sopimuksen Variston Foreverille. Olishan tossa ostarilla ollut halvempikin kuntosali mut mä haluan harrastaa ryhmäliikuntaa. Mä jäin siihen koukkuun viime keväänä kun kävin Tuusulan Vivalla jumppaamassa. Matka sinne on vaan niin hiton pitkä. Nyt on kuntosali ja jumppa muutaman minuutin kävelymätkan päässä. :)
Tällä viikolla on jo yks ryhmäliikunta takana ja pari kertaa oon käynyt crossailemassa. On se liikunta vaan kivaa!

Katja