expr:class='"loading" + data:blog.mobileClass'>

Sivut

30.10.2014

A niinkuin ahdistus

Ahdistus. Mitä se on? Toisille se on hetkellinen kouraisu mahassa, mikä menee seuraavassa hetkessä ohi.
Mulle se on paljon muuta. Se lamauttaa mut täysin. Mä meen lukkoon. Se voi tulla mistä vaan arkipäivän asiasta. Koiran ulkoilutuksesta roskien viemiseen. Moni aattelee et mitä siitä ahdistumaan, viet vaan ne roskat ja sillä selvä. Joo, monet kerrat oon pakottanut itteni vaan tekemään asioita. Seurauksena siitä on aika usein paniikkikohtaus. Ei ehkä ihan sillä hetkellä, mutta esim. nukkumaan mennessä. Mä usein mietin miten mun mies jaksaa mua. Välillä saatan kaks päivää maata sohvalla yöpaidassa, koska ajatus ulos menemisestä ahdistaa. Kaikki ihmiset siellä jo pelkkänä ajatuksena saa haukkomaan henkeä.
Ja sit ne hysteeriset paniikkikohtaukset. Viime yönä olin varma et kuolen ripuliin ja selkäsärky johtui siitä et mun munuaiset lakkas toimimasta. Siinä mä sit sohvan reunalla karjuin etten pysty olemaan kotona, koska mä olin varma et jos jään kotiin, kuolen sinne.
Eniten loukkaa se, että ihmiset ajattelee tän olevan laiskuutta, etten vaan viitsi.
Mulla on hirveä halu mennä, toteuttaa, elää. Mun pääni vaan estää mua tekemästä. Koskaan en oo tätä itselleni pyytänyt tai toivonut.

Katja

24.10.2014

Opi kaikki kantapään kautta, vai miten se meni?

Kone on edelleen rikki mut pakko päästä omia ajatuksia tänne silti kirjaamaan! Katotaan kuin pitkän tekstin saan aikaseks ennen kuin hermo menee tähän puhelimella näpyttelyyn :D

Diabetes. Mä sairastan diabetesta. Mä oon sairastanut sitä jo 7 vuotta. Silti kaikki nää vuodet mä oon eläny miettimättä syömisteni vaikutusta tähän sairauteen. Mä sain lääkärilyä diagnoosin ja reseptin lääkkeisiin. Oon varmaan aatellut et tää on ny tällanen sairaus et popsin noita tabuja ja se pysyy poissa. Eihän mua satu ees mihinkään! Miten voisin olla ees sairas?
Viime kesä meni mulla aika sumussa ja synkkyydessä. Mä en välittänyt mustään ja jos olisin halunnu välittää niin en pystynyt.
Nyt mä sitten korjaan viime kesän satoa..
Pari viikkoa sitten mulla oli koko ajan todella huono olo. Mikään ei oikein auttanut. Mä olin tosi väsynyt. Aattelin et no mä mittaan verensokerit vaik tuskin tää siitä johtuu. Padam! 20.4 lukema tuli mittariin! Kylmä hiki nousi samantien iholle. Mitä mä oon oikein tehnyt? Oonko mä teoillani saanut aikaseks jo jotain peruuttamatonta?
Tässä sitä nyt sitten ollaan syöty kaks viikkoa lääkkeitä tupla-annoksella.  Oon kärsinyt ihan hirveestä ripulista, pahoinvoinnista, huimauksesta ja väsymyksestä. Maanantaina oon menossa kuulemaan lääkäriltä mikä on tuomio.
Miksi oi miksi parannusliike tehdään vasta kun vahinko on tapahtunut?? Kysynpä vaan...

Katja