Ahdistus. Mitä se on? Toisille se on hetkellinen kouraisu mahassa, mikä menee seuraavassa hetkessä ohi.
Mulle se on paljon muuta. Se lamauttaa mut täysin. Mä meen lukkoon. Se voi tulla mistä vaan arkipäivän asiasta. Koiran ulkoilutuksesta roskien viemiseen. Moni aattelee et mitä siitä ahdistumaan, viet vaan ne roskat ja sillä selvä. Joo, monet kerrat oon pakottanut itteni vaan tekemään asioita. Seurauksena siitä on aika usein paniikkikohtaus. Ei ehkä ihan sillä hetkellä, mutta esim. nukkumaan mennessä. Mä usein mietin miten mun mies jaksaa mua. Välillä saatan kaks päivää maata sohvalla yöpaidassa, koska ajatus ulos menemisestä ahdistaa. Kaikki ihmiset siellä jo pelkkänä ajatuksena saa haukkomaan henkeä.
Ja sit ne hysteeriset paniikkikohtaukset. Viime yönä olin varma et kuolen ripuliin ja selkäsärky johtui siitä et mun munuaiset lakkas toimimasta. Siinä mä sit sohvan reunalla karjuin etten pysty olemaan kotona, koska mä olin varma et jos jään kotiin, kuolen sinne.
Eniten loukkaa se, että ihmiset ajattelee tän olevan laiskuutta, etten vaan viitsi.
Mulla on hirveä halu mennä, toteuttaa, elää. Mun pääni vaan estää mua tekemästä. Koskaan en oo tätä itselleni pyytänyt tai toivonut.
Katja
Ahdistus on sitä kokevalle todellisuutta ja sitä ei varmasti kukaan itselleen ole halunnut. Siihen auttaa ehkä/mahdollisesti altistus, menemällä tilanteeseen joka ahdistaa. Ei torikammoinen voi suoraan mennä ottamaan kauppatorille jääkiekon MM- voittajia vastaan vaan pienin askelin edeten.
VastaaPoistaItse teen päivittäin töitä päihdeongelmaisten kanssa jotka painivat kanssasi samojen asioiden kanssa. He lääkitsevät itseään toisella tavalla, sillä ei niin terveellisellä tavalla. :-/ En halua missään nimessä rinnastaa sinua heihin vaan haluan sanoa, että kaltaisiasi on uskomattoman paljon. Toisilla se on lievempää, toisilla jyrkempää. Ja jos joku sinulle sanoisi, että et lähde kodistasi siksi ettet viitsi tai olet vaan laiska, heille voit suoda yhtä paljon ajatuksia kuin kasallinen sitä itseään ansaitsee eli ei yhtään. Unohda sellaiset ihmiset täysin, he eivät sinun seuraasi ansaitse!!
Kehotan sinua juttelemaan asiasta lääkärin kanssa, ahdistukseen saa lääkkeitä jotka varmasti helpottavat elämääsi. Jotta pääset sitten viemään niitä roskia :-)
Tsemppiä ja jaksuhaleja sinulle Katja <3
Kiitos kirjoituksestasi Aikku!
PoistaMä käyn mielialahäiriöpliklinikalla tän mun ongelman takia ja uskon ja toivon et jonain päivänä olisin jotenkuten yhteiskuntakelpoinen :)
Suosittelen ihan tosi, tosi lämpimästi pitkäkestoista psykoterapiaa! Se ja lääkitys yhdessä. Mä kävin 3 vuotta terapiassa ja mun elämänlaatu parani ihan mielettömästi, sitä oppi käsittelemään kaikkia omia negatiivisia tunteitaan ihan uudella tavalla. Mun tapauksessa ikäänkuin kasvoin lapsesta aikuiseksi uudestaan, ihan erillaiseksi eheämmäksi aikuiseksi. Toivottavasti saat sieltä polilta apua.
PoistaTuttuja tuntemuksia... Tiedän miltä tuntuu kun muut luulee että vaan laiskottelee.. Mut ei ne jotka ei ole kokenut vastaavaa, niin tiedä miltä se tuntuu... Annetaan niiden olla omissa oloissaan ja kesitytään niihin ihmisiin jotka yrittää edes ymmärtää.
VastaaPoistaTsemppiä ihana nainen!! Tiedän että oot vahva <3
Minä kyllä ymmärrän mitä ahdistus on, ne jotka sitä ei ole kokeneet niin eivät voi sanoa mitään. Pahin kommentti on "kyllä se siitä". :-/
VastaaPoistaPaljon voimia ja tsemppejä, olet vahva <3
No mutta "kyllä se siitä", kyllähän se pitää paikkansa. Kyllähän se ahdistus ohi menee. Mitä muuta ns. tavisihminen voisi sanoa jolla ei ole kokemusta jäätävästä ahdistuksesta? Parempi musta on edes tsempata ja myötäelää kuin vaieta.
PoistaKatjalle paljon tsemppiä, ahdistus on vittumainen kaveri. Mä olen omaani löytänyt vähän apua DKT:n kautta ja siedätyshoidolla. Helppoa ei oo ja edelleen hoidan liian usein ahdistustani ihan väärillä tavoilla mutta... Aina ei voi voittaa.
valtavan paljon tsemppiä! <3
VastaaPoistaKiitos todella paljon teille tsemppiviesteistä <3
VastaaPoistaMulla ei ole varsinaisesti mitään kokemusta kunnon ahdistuskohtauksista, mutta tottakai ihmisenä muakin ahdistaa aika ajoin ja etenkin, jos jollain elämänalueella menee huonommin kuten nyt viime päivinä. Ahdistukselle ei välttämättä ole mitään konkreettista syytä eikä sitä pääse pakenemaan minnekään, mikä ahdistaa sitten vielä enemmän, koska sitä ei pysty mitenkään perustelemaan tai korjaamaan napinpainalluksella. En edes tiedä, mitä haen takaa tällä kommentilla muuta kuin ehkä sitä, että ns. "normaalina ihmisenä" tiedän, miten kovin ahdistus sanamukaisesti voi ahdistaa sisimmässä ja miten pahalta se voi tuntua. Tällä hetkellä mua ehkä ahdistaa olla yksin, taas. Ja siihen peilaten yritän vähän tsempata sua: sulla on rakas mies siinä rinnalla, joka kuitenkin vielä kaiken lisäksi kestää kaiken. :) Se on aikamoista ja sitä saat kyllä arvostaa täysin rinnoin. <3 Ei kai tässä elämässä voi toisaalta muuta kuin mennä pienin askelin ja nauttia niistä elämän pikkuasioista. Aina ei tarvitse olla tai tehdä jotain suurta – riittää, kun löytää iloa jostain, mitä on. Toista on toki helppo tsempata, mutta vielä kun uskoisi itse näitä sanoja. Joka tapauksessa ymmärrystä riittää, tsemppiä sinne. :)
VastaaPoistaKiitos tsempistä <3
PoistaOnneks mulla on mies rinnalla! Ilman häntä tää elo ois mahdotonta!
Saako sulle laittaa sähköpostia?
VastaaPoistaT: MF
juu saa laittaa :)
Poistaeli mun s-posti on katjaferm81@gmail.com
Ootko pystynyt jatkamaan opintoja näistä paniikkikohtauksista huolimatta?
VastaaPoistaHoltittomasta syömisestä tuli mieleen, ootko kokeillut sellaista menetelmää, mitä voi käyttää, jos on taipumusta ostaa vaikka karkkia kotiin: menet karkinnälkäisenä karkkihyllylle, hypistelet käsissäs jotain tuotetta, haistelet sitä ja laitat takaisin hyllyyn. Ehkä ruokien kanssa kotona voisi tehdä saman harjoituksen ennen kuin varsinaisesti alkaa syödä. Eli nuuhkii ja syö mielessään vaikka varttia ennen kuin alkaa syödä. Ja kun sitten on se oikea ruokahetki käsillä, on jo paljon tietoisempi siitä mitä on aikeissa tehdä. Ahmiminen on kyllä syvältä.
Oon jotenkuten pystynyt jatkamaan. Välillä on vaikeempaa ja välillä helpompaa.
Poista<< "ahmiminen on syvältä" -kommenttia kirjoittaessa ajattelin itseäni, en suinkaan sinua. Pahoittelut, jos ehdit/joku muu ehti käsittää väärin.
VastaaPoistaEn tietenkään käsittänyt väärin :)
PoistaHuhuu Katja, mitä sulle kuuluu? Ois mukava lukea uutta blogikirjoitusta.. Tsemppiä! :)
VastaaPoista