expr:class='"loading" + data:blog.mobileClass'>

Sivut

25.4.2015

Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii

Eihän se aina helppoa oo ollut, parisuhteessa eläminen nimittäin. Elokuussa tulee kymmenen vuotta avioliitossa oloa täyteen ja yhteensä 13 vuotta yhteiseloa. Onhan niitä päiviä, joita vois vaihtaa pois. Toisaalta ne on kasvattanut mua paljon ihmisenä ja varmasti Villeäkin. Me luvattiin toisillemme suhteen alussa, että periksi ei anneta. Asiat selvitetään ja niistä puhutaan. Ja niin me ollaan tehty. Välillä puhuminen on ollut vaikeempaa ja välillä helpompaa.





Me tavattiin silloisen maailman mukaan epätavallisissa olosuhteissa. Teksti-tv:n chatista mä bongasin kirjoituksen, joka ei naurattanutkaan niinkuin ne kaikki muut vaippamiehet ja pyllyille läpsyttelijät :D
Tekstiviesteistä tuli puheluja ja puheluista puhelumaratooneja :D
Muutama viikko ja muutettiin yhteen. Oltiin nuoria aikusia ja kaikki oli meille uutta. Oli jotenkin tosi vaikeeta jakaa oma tila toisen kanssa. Pikkuhiljaa siihen tottui. Kohta ei enää voinut elää ilman toista. Ja loppu on historiaa, tai niin ainakin sanotaan :)
Me ollaan kasvettu yhdessä aikuisiksi ja kaiken muun lisäks Ville on mun paras ystävä.




Meitä yhdistää myös molempien sairastaminen. Mulla se on psyykkistä ja Villellä fyysistä. Meitä on myös vahvistanut se, että voidaan olla toistemme tukena. Eihän se helppoa aina oo. Välillä on tosi vaikeeta ymmärtää kun on sovittu juttuja ja toinen ei pääse sängystä ylös kun fysiikka pettää. Ja toinen taasen ei pääse sängystä ylös kun pää pettää. Ymmärrys toisen ongelmaa kohtaan vaatii paljon. Onneks me ollaan voitu aina puhua avoimesti toisillemme ongelmistamme. Ilman sitä oltais varmaan todella yksinäisiä. Ja ehkä jopa yksineläjiä.





Mä oon todella kiitollinen kaikesta mitä oon saanut Jutan ja puolenvuoden superdieetin aikana ja sen jälkeen. Vielä kiitollisempi oon, että Ville saa apua ongelmaansa tän blogin kirjoittamisen kautta.
Meeri Virpi bongasi mun blogin ja kirjoitti musta jutun omaan blogiinsa viime syksynä.
Myöhemmin tuli puheeksi Villen kanssa Fustra ja olisiko siitä kenties apua Villen selkäongelmiin. Mä muistin, että Meerihän on Kotifustra-valmentaja ja kysyin oisko mahdollista jos hän tulisi kertomaan meille tästä liikuntamuodosta ja antamaan mahdollisen näytetunnin.
Mä olin jo ihan varma et tääkin ois taas yks vesiperä ja Ville tulis siitä niin kipeeks ettei pystyis liikkumaan viikkoon.
Toisin kävi! Tää liikuntamuoto tuntui olevan just sopivasti rasittavaa mut ei kuitenkaan liian. Tunnin jälkeen Villen lihakset oli tietty rasittuneet, mutta siitä ei seurannut monen päivän kipuja tai lisäsärkyjä ja kaikista parasta ei hermosärkyjä!

Mä oon niin onnellinen et tää Fustra on auttanut Villeä! Se näkyy myös ulospäin. Ville on paljon virkeämpi ja pirteämpi ja iloisempi. Mahtavaa! Ennen Fustraa Ville joutui syömään tosi paljon vahvoja lääkkeitä. Nyt pari kuukautta Fustraamisen jälkeen on osa näistä lääkkeistä jo voitu jättää pois.

Mä, Ville ja Meeri halutaan antaa myös joillekkin teistä tää mahdollisuus. Kirjoita muutamalla lauseella, miksi just sinä voisit hyötyä Fustrasta liikuntamuotona. Minä ja Ville valitaan molemmat kolme parasta ja nämä kuusi saavat KotiFustra näytetunti lahjakortin!

Kirjoita tää perustelu mun sähköpostiin katjaferm81@gmail.com ja laita otsikoksi Fustra
Kirjoita viimeistään 31.5.2015. Arvonta suoritetaan 6.6.2015 ja mä sitten ilmoitan voittajille :)

Meeri tekee näitä KotiFustra käyntejä vain pääkaupunkiseudulla, joten jos olet muualta niin voit tietysti osallistua, mutta silloin sinun pitäisi tulla pääkaupunkiseudulle Fustraamaan :)

Lisää informaatiota Fustra-harjoittelusta ja KotiFustrasta löydät täältä: Fustra   KotiFustra   Jos sinulla on kysyttävää Fustrasta, voit myös ottaa Meeri Virpiin suoraan yhteyttä meeri.virpi@kotifustra.fi  tai 0438257958. :)

 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii <3


Katja

7.4.2015

Voihan kalori!

Miten voi ihmisen pää olla näin pimee?
Miten voi yks niin typerä asia kuin ruoka olla niin helkkarin iso ongelma???
Mun oli pakko lopettaa syömisien ylös kirjottaminen kun alkoi taas päässä hapottamaan niin kovasti.. Ykskin kalori liikaa niin oksennus alkoi tuntumaan kurkunpäässä. Onneks sain stopin ajoissa päälle. Aattelin et jos kokeilis hetken syödä ihan ilman mitään kalorien laskemisia.
Jotenkin aattelin tossa vuoden alussa et se olis mulle hyvä apu kun merkkaan ylös kaiken ja näen minkä verran oon mitäkin syönyt. Siitäkin tuli mulle suorite ja oli parempi lopettaa hetkeks koko homma.
Kyllähän mä tiedän mitä voin syödä ja minkä verran ilman mitään apuvälineitä. Kokeillaan nyt näin.
Ja kyllä toi herkkujen syöminenkin jossain vaiheessa kyllästyttää. Mä oon tässä koko pääsiäisen syönyt mitä oikeestaan haluun ja kyllä tänään jo teki mieli terveellisempää ruokaa.
Ja hyvä niin!

Mun täytyy vielä kiittää teitä ihania ihmisiä. Tänään tuli koulussa yks toinen opiskelija kertomaan et oli lukenut tätä blogia ja kertoi et oon tosi rohkea kun kerron näitä juttuja. Sydäntä lämmittää teidän kaikkien tsemppi ihan hirveästi! Ja mä haluun tsempata ja toivottaa kaikille onnistumisia kaikessa mihin tänä keväänä ryhdytte <3

Kyllä me kaikki tästä vielä voittajina noustaan! Kun vaan päätetään niin! Kyllähän mäkin täällä valitan kaikesta mut jokainen päivä yritän silti tehdä siitä paremman kuin mitä eilinen on ollut :)

Katja