expr:class='"loading" + data:blog.mobileClass'>

Sivut

25.8.2014

Kamala kesä!

Tää kesä on kyllä ollut yks mun elämän kauheimmista! Enpä jää sitä kaipaamaan yhtään! siks mä varmaan oonkin odottanut tätä tulevaa syksyä niin kovasti!

Ai miks tää kesä on ollut niin kamala?
Alkukesästä mun lääkäri oli sitä mieltä, että mun mielialalääkitys lopetetaan. Olin aluksi samaa mieltä ja halusinkin kokeilla miltä tuntuu elää ihan ilman mitään tunteiden turruttajaa.
Pari päivää lääkkeiden lopetuksesta se alkoi, helvetilliset vieroitusoireet! Vieroitusoireet? Hetkinen! Tän lääkkeen ei pitänyt aiheuttaa mitään vieroitusoireita!! Mitä hittoa??? Aattelin et kyl mä sen muutaman päivän vierotusoireet kestän jos sit oon vapaa lääkkeistä. Pari päivää muuttui viikoiksi ja sit tuntuikin et mun päivissä on enemmän tunteja, jolloin mä saan vieroitusoireiden aiheuttamia sähköiskulta tuntuvia kohtauksia, kuin normaaleja tunteja.
Yhdessä vaiheessa mä olin niin hajalla et itkin ihan koko ajan. Muistan yhdenkin kerran kun istuin Jumbon Prisman penkillä ja vaan itkin kun en jaksanu enää näitä ihmeen sähköiskuja.
Nyt, kaks ja puol kuukautta myöhemmin, noita oireita tulee enään kun mä oon tosi väsynyt. Mä aattelin et tätä päivää ei koskaan tulis ja joutusin loppu elämäni tuntemaan niitä.



Nyt mun pitääkin sitten kestää se mitä noi lääkkeet on multa turruttaneet, nimittäin omat tunteet. Miten vahvoina voi omat tunteet tuntea!!! Viha on sellasta vihaa et sillä hetkellä tuntuu, et vois räjäyttää sen vihan kohteen taivaan tuuliin. Sit on tietty näitä holtittomia itkukohtauksiakin. Niitä voi tulla ihan mistä vaan, vaikka mainoksesta tai tv ohjelmasta. Huoh!
Musta on tullut myös tosi herkkänahkainen ihminen. Pinna on koko ajan kireellä ja saan välillä heittää kylmää vettä niskaani etten räjähtelis ihan pikku asioista kaikille.
Oon myös huomannut et ennen mulla riitti huumorintajua lähes kaikkeen. Nykyään en kestä mitään toista ihmistä nöyryyttävää tai alentavaa vitsiä. Otan kaiken henkilökohtaisesti, jopa muidenkin pilkkaamisen..

Sanoin mun miehellekkin et sano sit kun menee hermot muhun niin haen lääkityksen uudelleen. Hänpä sanoikin et kestää kaiken, koska tietää et ne on mun aitoja tunteita eikä mitään lääkkeiden turruttamia. <3

Onneks tv:stä alkoi Big Brother niin voi kuluttaa näitä vihan tunteita niihin täysin tuntemattomiin ihmisiin :D

Kivaa alkavaa viikkoa <3

Katja


19.8.2014

Paljonko luopumista on sopivasti?

Mistä kaikesta on valmis luopumaan ollakseen laiha? Suklaasta? Aamu-unista? Aikatauluttomuudesta?
Mä oon mietiskellyt tota asiaa tässä muutaman viikon.

Mä en halua olla sairaalloisen lihava, sen mä oon päättänyt. Sairaalloinen lihavuus ei ole tervettä ja sen mukana voi tulla nimensäkin mukaan sairauksia, joita kevyemmällä ihmisellä ei välttämättä ole.
 
Mä en kuitenkaan halua olla sellainen laiha, et mun elämässä ei oo enään mitään nautintoa. On vain aamuaerobisia, salitreenejä ja kellon- sekä grammantarkkaa ruokailua, suorittamista. Tää voi olla jonkun ihmisen onnellisen elämän määritelmä mut ei mun.

Haluanko mä luopua kaikesta mistä pidän ollakseni vaan laiha?
Mä seurasin oikeasti kauhunsekaisin tuntein millaiseksi erään diettaajan elämä on muuttunut ja vain siksi, että hän olisi laiha! Voi olla, että hän nauttii askeettisesta ruokavaliostaan, onhan hän sen itse itselleen valinnut, mutta mä voin sanoa, että mun onni ei löydy niin.
Mä haluan syödä ruokaa, josta tykkään, en maitorahkaa ja kananmunaa. Okei, nyt joku siellä jo raivoaa, että älä sit valita läskeistäs, jos et oo valmis elämään tiukemmin. Mut mun mielestä sekin on jo tiukemmin elämistä et mä en syö noutoruokaa vaan teen ja syön normaalia kotiruokaa. Sekin on luopumista. Sen luopumisen mä oon valmis tekemään ilman et olisin onneton lopun elämääni :)

Tässäpä näitä mun mietteitä taas näin keskiyöllä.. Nyt nukkumaan ja huomenna taas keskelle koettelemuksia eli kouluun leipomaan viinereitä......

Katja


8.8.2014

Pitkä, kuuma kesä ja mä hikisenä tuskailen :D

Se ois taas elokuu! Ens viikolla jatkuu leipuriopinnot ja IHANAT arkirutiinit palaa tähän mun sekavaan elämään :)



Paras juttu tässä kesässä oli ehdottomasti parin päivän reissu Tallinnaan hyvien ystävieni kanssa. Oli kiva päästä pois ja irrottautua omista ajatuksista hetkeks :) Mä oon ollut Tallinnassa viimeks yli 10 vuotta sitten ja kaikki oli mulle oikeastaan täysin uutta.



Mun lemppari!
Terveyspizzaa? :D



















Virossa oli kuuma! Askeliakin tuli kerättyä melkein 30 000 yhden päivän aikana! Vettä ja vichya kului litratolkulla! Kuumuus oli ainoa huono asia reissussa.. Mä en nimittäin voi sietää hellettä! Eli voitte arvata mitä mun elämä on ollut nää helteiset viikot! Yhtä helvettiä!

Onpa tullut taas huomattua yks huono puoli läskinä olemiselle. Helteellä ei jaksa mitään! Me ollaan mun miehen kanssa vietetty nää helleviikot vaan kotona odottaen et ei ois niin kuuma enää.. Mä en oo varmaan hikoillu ikinä näin paljon kun oon hikoillut menneinä päivinä! Mikäköhän odottaa koulussa kuumien uunien luona....

Eka suklaakakku, josta jäi kolmasosa syömättä!!!


Mä rakastan syksyä! Syksyllä ilma on aina jotenkin raikas ja silloin on ihana lenkkeillä! Kesällä on niin kuuma et mä en ainakaan pysty nauttimaan mistään urheilusta, uimisesta ehkä :D

Tässäpä taas näitä mun ajatuksia kaikessa sekavuudessaan :D

Katja