Mistä kaikesta on valmis luopumaan ollakseen laiha? Suklaasta? Aamu-unista? Aikatauluttomuudesta?
Mä oon mietiskellyt tota asiaa tässä muutaman viikon.
Mä en halua olla sairaalloisen lihava, sen mä oon päättänyt. Sairaalloinen lihavuus ei ole tervettä ja sen mukana voi tulla nimensäkin mukaan sairauksia, joita kevyemmällä ihmisellä ei välttämättä ole.
Mä en kuitenkaan halua olla sellainen laiha, et mun elämässä ei oo enään mitään nautintoa. On vain aamuaerobisia, salitreenejä ja kellon- sekä grammantarkkaa ruokailua, suorittamista. Tää voi olla jonkun ihmisen onnellisen elämän määritelmä mut ei mun.
Haluanko mä luopua kaikesta mistä pidän ollakseni vaan laiha?
Mä seurasin oikeasti kauhunsekaisin tuntein millaiseksi erään diettaajan elämä on muuttunut ja vain siksi, että hän olisi laiha! Voi olla, että hän nauttii askeettisesta ruokavaliostaan, onhan hän sen itse itselleen valinnut, mutta mä voin sanoa, että mun onni ei löydy niin.
Mä haluan syödä ruokaa, josta tykkään, en maitorahkaa ja kananmunaa. Okei, nyt joku siellä jo raivoaa, että älä sit valita läskeistäs, jos et oo valmis elämään tiukemmin. Mut mun mielestä sekin on jo tiukemmin elämistä et mä en syö noutoruokaa vaan teen ja syön normaalia kotiruokaa. Sekin on luopumista. Sen luopumisen mä oon valmis tekemään ilman et olisin onneton lopun elämääni :)
Tässäpä näitä mun mietteitä taas näin keskiyöllä.. Nyt nukkumaan ja huomenna taas keskelle koettelemuksia eli kouluun leipomaan viinereitä......
Katja
Moikka!
VastaaPoistaOlipa kiva törmätä suhun livenä perjantaina! :)
Tossa sun kirjoituksessa oli pointtia! Ei semmoista pelkkää rahka-kananmuna elämää kukaan jaksa pidemmän päälle, jos elämässä ei ole minkäännäköisiä nautintoja. Pienillä muutoksillakin pääsee jo pitkälle ja ensi kannattaa tehdä muutos kerrallaan, eikä pistää koko elämää kerralla uusiksi! Esim. Pienennän ensin vähän annoskokoa ja lisäät siihen kylkeen salaattia. Sillä pääsee jo hyvään alkuun. :)
Hirmu paljon tsemppiä sulle syksyyn! Onneksi nyt helteet on ohi niin on huomattavasti mukavampi liikkua raikkaassa ilmassa!
Terkuin: Sanna
http://pudotus.blogspot.fi
Moikka! Oli tosi kiva törmätä! Jos ei ois ollu äiskä niskaan hengittämässä niin ois voinu kunnolla jutellakkin :)
PoistaMunkin mielestä sopivaa luopumista on annoskoon pienentäminen! Se on tervettä luopumista!
Kiitos tsempistä <3
Minäkin olen miettinyt paljon samoja asioita. Haluan elämän olevan "tavallista ja mukavaa", mutta haluan myös laihtua. Se lieneekin suurin haaste, että miten löytää se onnellisen, vapaan ja mukavan, sekä kurinalaisen ja kontrolloidun elämän tasapaino. En usko, että se löytyy kummastakaan ääripäästä. Jollekin tosin se onnellisuus voi tulla myös siitä kontrolloidusta, aikataulutetusta ja hyvinkin kurinalaisesta elämästä. Mutta mikä sopii yhdelle, ei tietenkään sovi toiselle.
VastaaPoistaHaluan jatkossakin herkutella, enkä halua hylätä kaikkia herkkujani vain siksi, että ne ovat epäterveellisiä. Ehkä tässäkin ptiäisi muistaa se, että jos syö suurimman osan ajasta suhteellisen terveellisesti, voi välillä herkutellakin. Sehän se ohjenuora on kai aina ollutkin. Mutta mikä näiden keskinäinen suhde sitten on, se onkin kokonaan eri juttu.
Totuus on kuitenkin se, että joistakin asioista siinä vanhassa elämässä on pakko luopua, mikäli tulosta haluaa. Yksi vaihtoehto on vaikkapa annoskokojen pienentäminen ja radikaaleimmista överiahmimisista luopuminen. Mutta en usko, että tämä olisi tarpeeksi esim. omalla kohdallani. Jos ylipainoa on todella paljon, täytyy muutosten olla mielestäni suurempia, eikä pieni "kohtuullistaminen" ehkä riitä. Kyllä silläkin tavalla tulosta varmasti tulee, hitaasti ja varmasti. Mutta uskoisin siinä olevan myös suuremman riskin sen vanhan tavan ylläpitämiseen.
Tässä on kyllä paljon mietittävää ja annoit taas ajattelemisen aihetta. Väitän, että kaikesta ei tarvitse luopua, mutta perusasioita täytyy kyllä muuttaa ja luopumisiakin tehdä. Mitä ne luopumiset sitten ovat, niin sehän tästä tekeekin mielenkiintoisen kuvion. Luopuminen kun voi tarkoittaa viittä pizzaa viikossa seitsemän sijaan. Luopuminen on vahva sana. Ehkä luopuminen onkin väärä sana. Vähentäminen ja kohtuullistaminen olisivat parempia, mutta ne eivät tunnu yhtä tehokkailta.
Tulipas sekalaista ajatusmössöä. :D
Samaa mieltä kanssasi, annoskoon pienentäminen on sitä hyvää luopumista. Se kultainen keskitie on mulakin tähtäimessä mut se ei vaan tahdo niin helpolla löytyä!
PoistaTsemppiä meille sen löytämisessä <3
Mun tulevan normaalipainoisen unelma on se, että haluan syödä terveellisiä ruokia (vähemmän happamia, enemmän emästä eli kasviksia ja tuoreravintoa) ja että tiedän sopivat annoskoot ilman keittiövaakaa. Yhdessä Jutan jaksossahan ilmeni että entinen superdieettaaja punnitsee edelleen kaikki annoksensa. Tuo on minusta pakkomielteistä ja kaukana oikeasta syömisenhallinnasta. Toivottavasti kukaan ei luule, että hyvän painon ylläpitämiseksi vaaditaan ruokien jatkuvaa punnitsemista.
VastaaPoistaMä en myöskään usko siihen et sä lopun elämääs punnitset KAIKEN mitä syöt. Mulle se ei oo elämää.
PoistaSun tekstissä on pointti!
VastaaPoistaDieetti on täysin eri asia kuin elämäntapamuutos.
Näin oon ainakin omasta kokemuksesta todennut.. omalla kohdalla toimi paremmin ateriavälin tarkkailu, annosten pienentäminen, säännöllinen liikunta ja ruokavalion sisällön parantaminen (siis pehmeiden rasvojen ja kasvisten lisääminen).
Dieetillä laihduttaminen jossakin vaiheessa yleensä loppuu ja mitäs sitten tapahtuu? Elämäntapamuutoksessa pienillä asioilla pystyy tekemään pysyviä muutoksia. Mulla ainakin niistä muutoksista on tullut jokapäiväisiä, eikä haittaa jos joskus sortuu syömään viinerin ;)
Kovasti tsemppiä, ja pienin askelin kohti onnistumista!
Duodaduoda...Joistain asioista on pakko luopua, ainakin määristä.
VastaaPoistaMulla ruokavalioon kuuluu aamulla ruisleipää tai paahtista, juustoa, margariinia, rahkaa kun tykkään siitä sopan kanssa ja joskus jotain muuta. Lounaaksi tykkään syödä vaikka salaattia työpaikalla tai sitten syön vaan yhden pääruoan, töiden jälkeen taviskotiruokaa (on pottua, pastaa, viljaa mitä milloinkin ja kermaakin sattaapi lurahtaa, en laske ruoasta kaloreita) ja illalla treeneistä riippuen sitten jotain mikä maistuu (en ihan hulluna tankkaa enää yötä vasten). Välipalana saatan napsia pähkinöitä, hedelmiä, protskupatukkaa jne. Karkkipäiväkin on ja chilipähkinöitä on hiton vaikea vastustaa. Jätskiä tykkään syödä, magnum silloin tällöin on ihan luvallista. Painoa olen pudottanut 13.10.2013 lähtien 35 kiloa ja ei se enää pariin kuukauteen ole mihinkään tippunut, ei ole tarvinnut. Kunhan ei nouse itse määräämäni rajan yli - jos niin kävisi, pitää tarttua heti toimeen. Liikun varmaan aika paljon, salilla 3-4krt/vko+lenkit (en ainoatakaan aamuaerobista, niiden tehosta ollaan aikalailla sitä mieltä, ettei mitään syytä ole niitä tyhjällä mahalla ainakaan harrastaa, muutama minuuutti lisää iltatreeniin ja se kuittaa asian. Liian vähäinen uni lisää kortisolia - painoa on vaikea pudottaa!), tosin nyt olen juossut enemmän kun viimeistelen puolimaratonkuntoa. Talvella tykkään hiihtää ja salilla käyn silloinkin. Aikaa on paljon muuhunkin kuin liikkumiseen. Käyn töissä ja hoidan laumaa lapsia. Aviomiestä hoidan myös:)
En kirjaa tuota ylös ollakseni esimerkki, koska en tosiaan ole mitenkään esimerkillinen (säntillinen tai valitse aina terveellisyyksiä, nukun liian vähän itsekin ja monesti välipalat on huonoja, vettä juon liian vähän ja maitoa en ollenkaan). Mutta minusta tuo osoittaa, että ihan kaikesta ei tosiaan tarvi luopua, sen kun vähän järkiperäistää. Herkkuja elämässä saa ja pitää olla ja rahkaa sekä kananmunia vain silloin kun itse tahtoo, keltuainen mukaanlukien. Luullakseni se on niin, että projektin alkuun pitää tarkkailla vähän enemmän ja vuodessa opetelluista asioista tulee kyllä jo tapa. Kunhan ne muutokset eivät ole ihan hulluja!:)
Moni muukin on täällä noiden annoskokojen pienentämisestä puhunut ja siitä oon samaa mieltä. Se on sitä helppoa ja normaalia luopumista, mun mielestä.
PoistaSamaa mieltä kanssasi, muutoksia pitää tehdä, mutta ei ihan huluuden rajoille tarvitse mennä :)
Mä oon sitä mieltä et kenenkään ei pidä syödä pelkkää rahkaa ja kananmuna ellei välttämättä itse halua. Mä itse en aio syödä yhtäkään rahkaa ja oon kyllä ajatellut että jollain aika välillä tässä laihtuisinkin :D Oon myös sitä mieltä että laihtua voi punnitsematta jokaista suupalaansa. Jollekkin joku tiukkuus saattaa sopiakin mutta veikkaanpa että suurimmalle osalle ei. Mä yritän koko ajan oppia ottamaan mahdollisimman rennosti - välillä onnistuu ja välilä ei...
VastaaPoistaJoo jos joku saa nautintoa siitä et syö pelkkää rahkaa ja munia niin siitä vaan! Mut jos sitä tekee vaik ei oo yhtään onnellinen, niinkuin pakosta, niin silloin olis kyllä hälytyskellojen soitava!
PoistaMiks me läskit mietitään aina näitä että kun täytyy luopua... miksei aleta ajattelemaan mitä saamme? Mä voin pahoin joka päivä ylipainoni takia ja silti piti mussuttaa se sipsipussi joka johti huonoon oloon. Mieli tekee tepposiaan ja huonovointisuus jatkuu ihan vain sen takia koska en halua luopua, hetken nautinnon takia jatkuva huono mieli... hiton sairasta tää itsenä huijaaminen. T: 175cm/125kg mies joka yrittää muuttaa ajatteluaan... minä saan syödä terveellisesti... minä saan voida hyvin.
VastaaPoistaOsana mun kivistä tietä on varmasti luopua negatiivisesta ajattelusta ja silloin mäkin varmasti näen sen kaiken mitä saan enkä menetä :)
PoistaTsemppiä sulle :)
Täysin samaa mieltä edelisen kirjoitajan kanssa. :-) Kun muuttaa ajatustapaansa positiivisemmaksi niin sillä saavutetaan jo paljon. Elämä ei ole pelkää luopumista, se on saamista. Luovut jostain, saat tilalle jotain muuta. Ehkä paremman mielen ja olon, kannattaa kokeilla. :-)
VastaaPoistaTotta sekin :)
PoistaHei Katja <3
VastaaPoistaOlipas mukava löytää blogisi : ) Jutan ohjelmassa Sinusta jäi mieleen uskomaton valoisuutesi ja elämänilosi. Blogistasi huomaan, ettet ole sitä mihinkään kadottanut : )
Iloa ja valoa syksyysi toivottelee,
Pia <3
Kiitos Pia <3
PoistaIhanaa että huomaat mun kirjoituksista sen! Mulla itellä on välillä vähän uskonpuutetta itseäni kohtaan ja mietinkin et onko mussa enää mitään samaa kuin vuosi sitten eläneessä Katjassa :)
Moi Katja,
VastaaPoistasuosittelen erittäin lämpimästi Teemu Ollikaisen kirjaa Syö mitä mielesi tekee. Lainasin sen kirjastosta ja parin sivun jälkeen hain oman kirjakaupasta niin sai tehdä merkintöjä :-) Aivan mahtavaa tekstiä painonhallinnan psykologisesta puolesta johon painonhallinta pohjimmiltaan perustuu. Niin löysin itseni kirjasta!! Mäkin kokeilin viime vuonna superdiettiä 6 vkoa ja lähtihän sillä 5-6kg ja kaikki tuli takas parissa vkossa..Oikeesti, parissa vkossa! Että se siitä ja sen kestävyydestä. Kaikkihan laihtuu kun jättää syömättä, mutta se onkin se joka päiväinen elämä ja painonhallinta johon pitää tähdätä. Aina oon ihmetellyt miksei superdietti-ohjelmassa koskaan perehdytä psykologiseen puoleen koska se merkitsee eniten. Ja on niin tosi ettei kukaan jaksa puputtaa rahkaa ja kananmunia alati tai pelkkiä vihreitä vihanneksia, vieläkin puistattaa..
Lukekaa toi kirja!!
Hei kiitos kirja vinkistä! Luen mielelläni ja vinkkejä otan aina vastaan :)
PoistaMä oon sun kanssas samaa mieltä.. Tv:ssä tuotanto on kuitenkin se joka tekee päätökset mitä tunnin jaksoon tulee ja mitä ei :(
Minä olen päättänyt, että saan syödä mitä vaan. Tosin vatsa ei kestä vehnää ja ruista. Mutta saan syödä mitä haluan. En vaan määrättömästi enkä isoja annoksia. Karkkia syön 100 gr viikossa ja nautin todella siitä. NO... paitsi eilen, kun sain tuliaisia. Ehkä mä tuostakin episodista jotain opin. Toivottavasti.
VastaaPoistaJuu ostin mäkin laivalta suklaata ja päätin et syön sitä pikkuhiljaa.. Nooooh.. Eipä oo suklaata ollu jäljellä enää moneeeeeeen päivään :D
PoistaMun on ollut helppo luopua - ei laihduttaisen - vaan oman terveyteni vuoksi. Sokeriarvot on selkeästi kohonneet ja raskausdiabeteksen jälkeen riski kakkostyypin diabetekseen on iso. Kun raskausdiabetesta hoitaessani huomasin selvästi, mitkä ruoka-aineet teki mulle (ja vauvalle) pahaa, niin kyllä se luopumisen päätös tuli tosi nopeasti. Yhden kerran taisin raskauden aikana sortua ostamaan sokeritonta maitosuklaata... mutta tietysti heti kun vauva ei ollut masussa, niin alkoi taas se taistelu mutta alan olla ehkä jo voitolla kun tajuan että paluuta ei ole. Vanhat tavat -> terveys menee. Ei kuule ollut kiva huomata tämmöistä 34-vuotiaana.
VastaaPoistaMutta kyllä mä syön aika pitkälle ihan tavallista ruokaa. suurimmat muutokset on proteiinin lisääntynyt osuus ruokavaliossa ja rehujen määrän selvä lisääntyminen. Superdieetin 3 vesilitraa päivässä johtaa siihen että juoksen 30 kertaa päivässä vessassa joten juon sen verran kun jaksan. Aika pieniä muutoksia ne lopulta on.
Että on monta näkökulmaa tähän luopumiseen.
Minua oikeasti ihmettää "erään tietyn firman" harrastama olettama siitä, että esim. sokeriin kovasti rakastuneet ihmiset jaksavat elämässään sillä iänikuisella maitorahkan ja raejuuston mättämisellä, jos olet kiltti, saat "palkinnoksi" joskus yhden jäätelöpallon, wohoo! Sillä ei kuitenkaan hoideta sitä syyllisyydentuntoa, joka aika monella mättäjällä tulee ja sitä, kun ei vain osaa lopettaa.
VastaaPoistaOma valmentajani on opettanut minulle normaalia lautasmallia ja erityisesti sitä, että joskus on tosiaan ihan ok vetää sitä suklaatakin, kunhan se ei ole pääruoka.
Tsemppiä, Katja. Minulla itselläni on ongelma juuri makean suhteen, ts. pystyn syömään vaikka useita litroja jäätelöäkin kerralla ilman suurempaa tuskaa ja siitä poisopettelu on ollut iso juttu.