expr:class='"loading" + data:blog.mobileClass'>

Sivut

18.6.2016

Ja tää otsikon keksiminen se vasta vaikeeta onkin!

Musta tuntuu etten mä osaa enää kirjottaa tänne.. Oon jotenkin hirveen kriittinen mitä kirjotan. Nytkin mulla on pari tekstiä luonnoksina. En vaan saa julkastua niitä kun ylianalysoin kaikkea. Plääh!

No mitä mulle kuuluu?
Olosuhteisiin nähden ihan hyvää kai. Mun mummu nukkui pois torstaina. Mä en oo silti surullinen. Kyl mä mun mummuu ikävöin ihan hirveesti! Mä oon onnellinen sen puolesta. Se sai elää pitkän elämän. 92 vuotta. Siitä elämästä se vietti sairaalassa vain elämänsä viimeiset kuukaudet.
Voi kunpa munkin elämä olis yhtä hyvä! Kun se mun mummu surullisena makas sairaalan sängyssä, mä lohdutin sitä et se on saanut elää hyvän ja pitkän elämän. On saanut matkustella ja ei oo ollu mitään sairautta mikä ois estänyt elämisen just niin kuin ite halus.

Mun toinen käsi leikattiin maanantaina. Sitä ennen mä kävin lääkärissä ja siellä se lääkäri sanoi et ei musta kyllä leipuria enää tuu. Enhän mä leipuri ehtinyt ees olla :(Ärsyttävää!
Nyt sit pitäis taas miettii et mikä mä haluun olla. Viimekskin se oli niin hiton vaikeeta!

Jotain positiivista kuitenkin tässä elossa. Mun pitkäaikaissokeri on laskenut viimeisen vuoden aikana lähes normaalilukemiin. Jee! Paino ei oo viimeisen vuoden aikana noussut eikä laskenut. Mietin et vois alottaa uimisen. Aamulla mummojen sekaan uimaan. Se ois sellasta matalan kynnyksen liikuntaa, ainakin mulle.

Koitan olla vähemmän kriittinen kirjoituksilleni ja julkaista ehkä useammin kuin puolen vuoden välein jotain :D

Katja