Ai miks tää kesä on ollut niin kamala?
Alkukesästä mun lääkäri oli sitä mieltä, että mun mielialalääkitys lopetetaan. Olin aluksi samaa mieltä ja halusinkin kokeilla miltä tuntuu elää ihan ilman mitään tunteiden turruttajaa.
Pari päivää lääkkeiden lopetuksesta se alkoi, helvetilliset vieroitusoireet! Vieroitusoireet? Hetkinen! Tän lääkkeen ei pitänyt aiheuttaa mitään vieroitusoireita!! Mitä hittoa??? Aattelin et kyl mä sen muutaman päivän vierotusoireet kestän jos sit oon vapaa lääkkeistä. Pari päivää muuttui viikoiksi ja sit tuntuikin et mun päivissä on enemmän tunteja, jolloin mä saan vieroitusoireiden aiheuttamia sähköiskulta tuntuvia kohtauksia, kuin normaaleja tunteja.
Yhdessä vaiheessa mä olin niin hajalla et itkin ihan koko ajan. Muistan yhdenkin kerran kun istuin Jumbon Prisman penkillä ja vaan itkin kun en jaksanu enää näitä ihmeen sähköiskuja.
Nyt, kaks ja puol kuukautta myöhemmin, noita oireita tulee enään kun mä oon tosi väsynyt. Mä aattelin et tätä päivää ei koskaan tulis ja joutusin loppu elämäni tuntemaan niitä.
Nyt mun pitääkin sitten kestää se mitä noi lääkkeet on multa turruttaneet, nimittäin omat tunteet. Miten vahvoina voi omat tunteet tuntea!!! Viha on sellasta vihaa et sillä hetkellä tuntuu, et vois räjäyttää sen vihan kohteen taivaan tuuliin. Sit on tietty näitä holtittomia itkukohtauksiakin. Niitä voi tulla ihan mistä vaan, vaikka mainoksesta tai tv ohjelmasta. Huoh!
Musta on tullut myös tosi herkkänahkainen ihminen. Pinna on koko ajan kireellä ja saan välillä heittää kylmää vettä niskaani etten räjähtelis ihan pikku asioista kaikille.
Oon myös huomannut et ennen mulla riitti huumorintajua lähes kaikkeen. Nykyään en kestä mitään toista ihmistä nöyryyttävää tai alentavaa vitsiä. Otan kaiken henkilökohtaisesti, jopa muidenkin pilkkaamisen..
Sanoin mun miehellekkin et sano sit kun menee hermot muhun niin haen lääkityksen uudelleen. Hänpä sanoikin et kestää kaiken, koska tietää et ne on mun aitoja tunteita eikä mitään lääkkeiden turruttamia. <3
Onneks tv:stä alkoi Big Brother niin voi kuluttaa näitä vihan tunteita niihin täysin tuntemattomiin ihmisiin :D
Kivaa alkavaa viikkoa <3
Katja
Sulla on aika tujuja lääkkeitä ollut. Itsekin olen joskus syönyt jotain cipralexia ja en muista kyllä tuommoisia viekkareita. Mutta muistan, kun lopetin lääkkeen niin kyllähän ne tunteet tuntui tosi oudolta. Sama juttu kun raskauden ja imetyksen jälkeen kk-kierto alkoi, kuka hullu akka siellä kerran kuussa riehuu ja huutaa naama punaisena.
VastaaPoistaKatja Muru <3
VastaaPoistaMie tiän mitä sie nyt käyt läpi. Mulla on ollu oma helvettini ja sen seurauksena pahimmasta ajasta selviytyäkseni tarvitsin noita lääkkeitä (on nääs kivempi hengittää kuin lakata hengittämästä). Lopetin lääkkeet itse tietoisena, että sähkäreitä tulee. Tulihan niitä. Mutta ne kesti kun se "kalvo", joka suojasi tunteita että olisi selviytynyt jotenkin, oli ollut tarpeen. Sähkärit on kamalia. Mutta vielä kamalampaa on voimien karttuessa ja asioiden selkiytyessä olla tunteiden osalta ikään kuin suojassa.
Nauti siitä, että sulla on oma tahto <3 Viha ja kiukku ovat tarpeen joissain hetkissä, sillä ne lopulta kääntyvät voimaksi Sinulle. Siis saavat positiivisen muodon ja tsemppaavat Sua eteenpäin. Miekin itkin ja yritin olla huutamatta. Lopulta painuin mettään lenkille ; ) Sussa on Katja niin paljon voimaa ja hyvyyttä ja sulla on niin paljon annettavaa, että siehän et anna periksi!
Muista, et jää koskaan yksin <3
Haliterkuin,
Pia.
Kyllä mä jo ehkä nautinkin näisä omista tunteista, koska tiedän just et ne on mun omia tunteita :)
VastaaPoistaTietty noi raivopuuskat vähän pelästytti ekalla kerralla! Mut mä uskon et opin niitäkin hillitsemään :)
Kiitos kun kirjoitat näin avoimesti tästä. Masennus ja mielialalääkitys tuntuvat vieläkin olevan tabu ja niihin liittyy niin paljon vääriä käsityksiä. Enemmänkin saisi aiheesta kirjottaa juuri sellaiset, joilla itsellä on kokemuksia näistä. Tsemppiä sinulle!
VastaaPoistaSurffailin blogeissa ja päädyin lukemaan tätä päivitystä.
VastaaPoistaMulla on käytössä Voxra 150. Se tiputettiin mun omasta halusta 300-> 150 ennen kesää ja toiveena olisi, että lokakuussa pääsisin lääkärin kanssa yhteisymmärrykseen ja heivattaisiin lääke kokonaan pois. Nukkumiseen olen ottanut melatonin 3mg (aikoinaan oli Tenox jatkuvassa käytössä), mutta nekin on loppuneet jokin aika sitten ja uudet hakematta. Mä koen olevani jo tarpeeksi voimissani selvitäkseni ilman lääkkeitä.
Mä olen tässä vuosien (todettiin masennus v.-09) aikana kokeillut ties mitä lääkkeitä ja Voxra lopulta oli ainoa mikä toimi. Kävin Kellokoskellakin 10 krt sähköissä ennen tuota lääkitystä (tammikuu 2011 ihan mustaa, en muista siitä mitään). Voxra on myös siitä hyvä, että sen lopettamiseen ei tarvita hidasta vähentämistä vaan varsinkin nyt kun on hommat sujunu lääkkeen puolittamisen jälkeen, näyttää hyvältä.
Kovasti tsemppiä ja toivottavasti ei lääkkeitä tarvitse aloittaa uudestaan =)