Se mustaa koko mielen. Mä oon ollut katkera, muille ja itselleni, ja kadun sitä.
Oon ollut muille katkera asioista, jotka on saattaneet olla mun omaa syytäni. Itsestäni kun en vikaa löytänyt niin syyllistin muita. Katkeroiduin salaa näille ihmisille. Yksinäni omassa pikku mielessäni olin katkera.
Tää mennyt vuosi on ollut mulle todella rankka. Katkeruus takaisin tulleista kiloista ja asioiden pilalle menemisestä on vienyt multa paljon. Ikävää. Ikävää et niinkin hieno mahdollisuus kuin superdieetille pääseminen ei sopinut mun psyykkeelle. Jutan superdieetti ohjelmaan pääseminen on kuitenkin yks hienoimmista asioista mitä mun elämässä on koskaan tapahtunut. Mä sain niin paljon! Varsinkin ne kaikki ystävät, kultaakin kalliimpia <3
Tänään mä tajusin jotain jutellessani toisen riippuvaisen ihmisen kanssa. Samalla kun mä hänelle puhuin näitä sanoja oli kuin oisin itellenikin selittänyt. Vaikka kuinka moni mua kannattelisi niin siitä ei oo mitään hyötyä jos mä en ite halua pysyä pinnalla. Kyllähän mä haluan! Mä haluan paljonkin. Mut jotenkin mä haluan niin paljon kaikkea et tulee haalittua kaikkea mahdollista tekemistä ja projektia eikä mikään oikeen onnistu. Plääh!! Pitäis pystyy keskittyy yhteen asiaan kerrallaan ja hoitaa se onnistuneesti ennen kuin aloittaa seuraavaa projektia. Sit tulee viel joku hiton ahdistus ja pistää jarrun kaikelle.
Mä oon sellanen ihminen et mulle ei sovi ilmeisesti mikään ohjelma, jossa tulokset tulee nopeasti. Varsinkin jos epäonnistun siinä. Sit se seuraava yrittäminen on yhtä helvettiä kun tulokset tuleekin paljon hitaammin. Ja meikäläinen repii hiuksia pästään kun pitäis hitaalla tahdilla tehdä..
Vuos sitten satoin laihtua viis kiloa viikossa parhaimpina viikkoina, nyt mä oon laihtunut 4,5 kiloa 1,5 kuukaudessa. Laihtumista sekin mut hermoja raastavaa! Tekis mieli kituuttaa ja syödä tyyliin yks rahka päivässä mut sit tää uus Katja huutaa mun päässä STOOOOOOOP! Ja joudun laittamaan jarrua ajatuksille ja syömään normaalia ruokaa. :D
Välillä mä mietin et tätäkö tää mun elämä sit on. Taistelua oman mielen tuulimyllyjä vastaan. Psyk. polilla hoitaja kysyi et millasen tulevaisuuden mä haluaisin ja mä vastasin et normaalin. Mitäs se normaali sit on? No mulle se olis sitä et voisin käydä töissä ilman et kahden viikon jälkeen ahdistun ja väsyn siihen. Voisin ajatella normaalisti ruoasta, tai oikeastaan olla ajttelematta sitä. Mä haluaisin et se olis yhtä ajattelematon ja rutiini asia kuin vessassa käyminen. Siellä vaan käydään ja that's it! Sit sinne taas mennään kun on hätä.
Mä oon pahoillani et on ollut vähän taukoa kirjoittelussa. Mulla on työharjoittelu ja vielä päälle yrittäjyyskurssi niin on toi aika ollut kortilla viime viikot.
Ai niin! Ah niin ihanasta internetistä löytyi taas yksi mahtava peli! Googleta kuvahaulla oma nimesi ja kirjoita perään "meme"
Tulee ihan hauskoja löytöjä :D
Katja
Ihhanaa että palasit tänne ja sulla menee paremmin:)
VastaaPoistaMinäkin oon ootellu kuulumisia ja nythän niitä oli tullut. Kiva!
VastaaPoistaMoi Katja. Oon täs ihan vastikään löytäny sun blogisi ja ajatukset on ku mun omasta päästä. On kiva lukea kaltaisensa ajatelmia ja huomata, et on muitakin, jotka rämpii samassa suossa. Tsemppiä oikein paljon taisteluun ja muista että tuo 4,5 kiloakin on paljon! Ajattelepa että tilanne voisi olla sekin, et nuo 4,5 kg olis tullu lisää. Mitä hitaammin paino putoaa ni sen varmemmin se pysyy pois eikä tuu niin nopsaan takas ja lihakset säästyy.
VastaaPoistaTuo sun 4,5 kiloahan on ihan mahtava tulos, hienoa! KAtkeruus tosiaan myrkyttää lähinnä oman mielen ja siitä tarttis kyllä päästä yli. Mä olen omasta sairastumisestani ollut niin pirun katkera, ja oon vähän edelleenkin, mutta kovalla työskentelyllä oon saanut sitä vähennettyä.
VastaaPoistaTsemppiä taas!
Tsemppiä Katja 👍 Hyvä, että kirjottelet taas ❤️
VastaaPoista-Ayse
Kiitos Ayse <3
PoistaSulle myös paljon tsemppiä!!! <3
4,5 on tosi hyvä ja terveellinen pudotus tuossa ajassa! Hyvä Katja! Ymmärrän kyllä täysin omista kokemuksistani tuon fiiliksen, että nopeammin pitäisi tapahtua, ite oon ainakin semmonen hätähousu että pitäis hetkessä tiputtaa kaikki ylikilot. Sen olen kuitenkin jossain vaiheessa tajunnut, että pudotetun painon poissa pitäminen on se varsinainen kuninkuuslaji ja paljon vaikeampaa kuin se pudottaminen. Ole siis tyytyväinen jokaisesta grammastakin joka ei tule takaisin. Kyllä mäkin niin paljon olen elämässäni laihduttanut, että miinukselle mennään jos kaikki lasketaan yhteen. :D Nyt olen yrittänyt hätäiselle mielelleni tolkuttaa, että pysyviin tulokseen pääsee vain jos tekee sellaisia muutoksia jotka on valmis tekemään loppuiäkseen. Ihan hirveesti tsemppiä, meitä on täällä monta seuraajaa jotka toivovat sydämestään sulle kaikkea hyvää!!!
VastaaPoistaKitos kaikille kommenteista ja tsempistä! Ootte oikeesti todella tärkeitä mulle <3
VastaaPoistaPaskan fiiliksen saa kyllä karistettua heti kun lukee teidän tsemppiviestejänne <3
Hei Katja!
VastaaPoistaKiitos hyvistä teksteistä, minusta analysioit asioita todella hyvin.
Maitsit tuossa, että haluaisit elämän, jossa ruokaa ei ajatella koko ajan. Kävi mielessä, että onko leipurikondiittori sitten paras ammatti sinulle? Ainakin Dr. Philin seitsemään ohjeeseen kuuluu "A No-Fail Environment", jossa siis vältellään herkkujen tuomista lähietäisyydelle ja aikataulut järjestetään niin, ettei ruokaa tarjoavassa ympäristössä vietetä paljon aikaa.
Katja, menneestä tulee oppia. Sen sijaan takana oleviin epäonnistumisiin ei ole mitään järkeä jäädä roikkumaan, eikä niitä miettimään. Tärkeintä on ottaa päivä kerrallaan. Olet arvokas juuri sellaisena kuin olet. Turha stressi siitä, millainen sinun "pitäisi" olla, on turhaa. Rakasta itseäsi. Olet voittaja tästä eteenpäin. Elämä on ihanaa.
VastaaPoista