On tää eläminen yhtä valintojen viidakkoa. En oo dieetillä mut jokainen syöminen on aina mietittävä et onks tää nyt hyvä valinta vai ei. Välipalat, aamupalat ja iltapalat on ärsyttäviä! Miksei kaupassa vois ola mynnissä purkkeja, missä suoraan lukis "iltapala" niin ja niin monta kaloria????
Isoimmaks ongelmaks tässä mun elämässä on muodostunut ruokailuvälit. Jotenkin taistelen ja kapinoin tota eväiden mukaan ottamista niin sit se ruokailuväli venyyy ja venyyyyyyyy. Ja kun sit kuuden tunnin päästä saa ruokaa niin eihän se nälkä enää ees lähde sillä lautasellisella. Miks mä en koskaan opi?
Salikortinkin ostin. Tooooosi ahkerasti oon käynyt siellä. Ukko-kulta tossa kuittailee joka toinen päivä hukkaan heitettyjä rahoja. Ja siitähän saadaan aina hyvä riitä aikaseks. No jotain hyvää siinäkin kun aina lähden sen riidan päätteeks salille osoittaakseni et kyl mä siellä käyn :D :D :D
Tällä hetkellä tuntuu et kaikki on ihan hirveetä taistelua. Syöminen, liikkuminen, parisuhde ja koko elämä. Tekis mieli mennä lattialle makaamaan ja kiukutella niinkuin pikkulapsi! Oikeen kunnon itkupotkuraivarit! Auttaskohan se?
Tää elämä on yks jono projekteja. Taas on kesällä yks loppumassa kun ois tarkoitus valmistua. Mut mitäs sitten? Mä oon koko aikuisikäni opiskellut jotain. Mitä mä nyt sit teen? Töitä? Lapsia? Huooooooooh!!!!!!
Näihin tunnelmiin
Katja
Hah! Oon miettinyt joskus ihan samaa :D Miksi sitä pitää koko ajan miettiä ja pähkiä - eikö voisi vaan syödä jonkun köntsän jossa on tietty määrä ravintoaineita ja sillä pärjäis. Ilman mielitekoja ja nälkää! Ehkä lähimmäs pääsee jollain suunnitelmallisella pussikeittodieetillä tai avaruusruoalla? Heh. Mutta kai sitä on vaan pakko miettiä ja suunnitella, siitä on aina kyse. Päivästä toiseen, viikosta toiseen... Mä lähden kans uudelle yritykselle taas. Peukkuja sinne Katja!!
VastaaPoistaMoi Katja, kirjottele lisää! On kiva lukea sun ajatuksia; kamppailen ihan samojen asioiden äärellä. Kevät aurinkoisin terveisin 'eräs lukija'
VastaaPoista