expr:class='"loading" + data:blog.mobileClass'>

Sivut

22.2.2015

Herkkubattle

Flunssa. Vihaan sitä.
Flunssa on ollut mulle aina maailmanloppu. En tiedä miksi. Pienenä, kun äiti oli töissä ja isoveli oli mun kanssa kotona, veli mittasi mun kuumeen ja kirjoitti sen äidille ylös niin etten vaan nähnyt sitä. Siitä ois nimittäin alkanut mut maailmanloppuni.

Olin aina varma, että kuolen, jos minulle nousee kuume. Ja niin on edelleen. Ahdistus iskee heti kun nenä menee tukkoon. En saa henkeä. Pelkään et tulee keuhkokuume tai aivokalvontulehdus ja joudun sairaalaan tiputukseen. Ja näin on paniikkikohtaus valmis.

Flunssaisena muutenkin kaikki mustat ajatukset vyöryy mieleen. Ei tee mieli syödä mitään terveellistä tai mitään ylipäätänsä. Tästä pääsenkin viimeisen kahden viikon aikana päässäni pyörineeseen mustaan ajatukseen. Herkkupäivä. Se on mulle ihan täyttä helvettiä. Oon innoissani et saan syödä jonkun herkun/herkkuja. Mutta se helvetillinen morkkis mikä siitä tulee on jotain aivan järkyttävää!!! Se eskaloituu siihen et oon jo melkein sormet kurkussa oksentamassa pois mitä oon syönyt. Ei näin!

Kaikki muu menee hyvin. Vihannekset maistuu ja vesikin jotenkin menee kurkusta alas. Painokin on tippunut ja liikunta on kivaa. Miksen pysty käyttäytymään normaalisti noita herkkuja kohtaan??? Nyt joku miettii et miksen oo ilman niitä herkkuja. No, totaalikieltäytyminen johtais siihen etten pystyis ajattelemaan mitään muuta kuin niitä herkkuja. Plääh! Missä on kultainen keskitie?




Katja

3 kommenttia:

  1. Mä myös niin vihaan flunssaa! Tää vuosi on mennyt enempi vähempi sairastellessa: yksi tauti kun loppuu, niin toinen alkaa. On se hitto kumma, kun keksitään kaiken maailman turhia elintasolääkkeitä, mutta yksinkertaiseen flunssaan ei saada kehitettyä kunnollista lääkettä.

    Voisko tohon herkkupäiväongelmaan auttaa se, että etukäteen tekis itselle "Herkkupäivän ruokavalion"? Eli etukäteen jo miettisi, että mitä herkkuja haluaisi syödä ja miten paljon. Tekisi ikään kuin sopimuksen itsensä kanssa: mitä ja kuinka paljon voi ottaa, mikä määrä on ok ja "sallittua" ilman morkkista. Voisko silloin enemmän ihan oikeasti ja aidosti nauttia herkuista ilman huonoa omaatuntoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ideasta! Mä otan ton käyttöön tällä viikolla! Toi vois oikeesti jopa auttaa :)

      Poista
  2. Moi Katja, tsemppiä sulle! Tuli mieleen sun aatteista mun omat kokemukset terveellisestä ruokavaliosta, ruokariippuvaisuudesta...

    On aivan luonnollista, ettet pysty käyttäytymään normaalisti herkkuja kohtaan. Mä oon ollut samassa pisteessä, tiedän kuinka kamalaa olla ajatustensa orja, miettiä aina seuraavaa ateriaa, paljonko voi sallia itsensä syödä, laskea voiko syödä kakkua jos jättää oikean ruuan syömättä... Ja se tunne että on räjähtämäisillään ja sitä silmäilee seuraavaa suupalaa, miettien että jaksaisko syödä sen jos käy oksentamassa välissä. Mut hei, mä oon pääsyt yli siitä ja koska mä oon käynyt läpi tän niin mä tiiän etten ikinä anna itseni tulla riippuvaiseks huumeista, alkoholista tai tupakasta, sen verran helvetillistä se vieroittautuminen on. Eli musta ainakin tuli parempi ihminen kun kahlasin tän läpi :=)

    Miten mä pääsin yli siitä? No, ihan ekana auttoi ymmärtää että sokeri on huumausainetta. Englanninkielinen sana "recreational drug" on oiva kuvaamaan sitä. Ja sokerista vieroittautuminenhan toimii ihan samalla tavalla kuin mistä tahansa huumausaineesta. Kun sen lopettaa tulee päänsärkyä, skaka, mielialavaihteluita, univaikeuksia, keskittymisvaikeuksia, joskus menee vatsa sekaisin yms. yms. Kyl sä nää tiiät, kuvailit ite muutaman tässä blogikirjoituksessas.

    Seuraava askel oli oivaltaa, että syön "herkkuja" samoista syistä kun muut ihmiset viiltelevät itseään. Saadakseni sen hetkellisen euphorian, mutta vahingoittaen kehoani. Yksi pala suklaakakkua ei tapa, mutta ei tapa pieni haava ranteessakaan. Koska en hyväksy itseltäni itsetuohoista käytöstä asenteeni "herkkuja" kohtaan muuttui täysin.

    Viimeiseksi, ja ehkä mulle vaikein, oli hyväksyä sokerin perusbilogia, eli se, että hiilihydraatit muuttu kehossa glukoosiksi=sokeri, jota keho voi hyödyntää energiana. Tämä tarkoittaa sitä, että sokeria on mm. leipä, marjat, limut, hedelmät, riisikakut, leivonnaiset, ranskalaiset, peruna, puuro, mysli... Ja kaikki samalla viivalla. Limusta saatu sokeri ei ole epäterveellisempää kuin hedelmien fruktoosi. (Limussa vain on muita tappavia aineita lisäksi.)

    Toivottavasti mun kokemukset auttaa sua matkallas. Ole itselles sallivainen, ymmärrä että tyhmät teot/ajatukset johtuu riippuvuudesta ja että rotatkin käyttäytyy täysin samalla tavalla niille tehdyissä kokeissa. Et ole hullu, laiska tai muuten huono ihminen. Tsemppiä :)

    Ja P.S. tarkoitus ei ole luopua sokereista kokonaan ;) Itse EN ole virallisten ravitsemusoppien kanssa samaa mieltä hiilareiden määrästä, mutta kunhan löydät oman tiesi niin voit kokeilla miten kehosi niihin reagoi ja mikä on mielestäsi sopiva.

    VastaaPoista