Mutta, mun vierellä seisoi koko ajan maailman paras valmentaja! Mielestäni Suomen paras tsemppaaja. Ja edelleen hän tsemppaa mua, vaikka en ookkaan saanu pidettyä noita kiloja poissa.
Elastinen - Hallussa
Tää biisi tsemppas mua koko viime kesän.
Oisko Katja aika ottaa tilanne haltuun???
Olis. Moni ei usko että se on mulle tosi vaikeeta, varsinkin jos on katsonut mun jakson. Mä koen, että ton puolen vuoden aikana mulla oli vain ja ainoastaan yks tavoite elämässä. Se tavoite ei ollut laihtuminen, terveempi elämä vaan onnistuminen. Muita vaihtoehtoja ei ollut.
Mä halusin tehdä Jutan ylpeeks onnistumalla. Musta tuntuu, et mä tein tota hommaa kaikille muille paitsi itselleni. En halunnut et kukaan, joka tiesi mun olevan tässä ohjelmassa, pettyisi mun suoritukseen.
Mä oon ollut sellainen koko elämäni. Haluun et kaikilla on hyvä mieli. En haluu tuottaa pettymystä kenellekkään.
Kuitenkin se ihminen kenen kanssa mä elän joka päivä on minä itse. Ja sen ihmisen mä oon pettänyt kaikista pahimmin.
Joku tais kirjottaa mulle että mä elän tosi negatiivisesti sävytettyä elämää. Totta, mulle lasi on aina puoliksi tyhjä. Ja mä voisin vielä vaik varmuuden vuoks kaataa sen lasin niin ei tarvis jännittää sitäkään et tyhjeneeks se.
Mä en haluis olla sellainen ihminen. Oikeesti. Se on vaan aina tuntunut helpommalta. Kun ei odotukset oo korkealla niin ei pety kun epäonnistuu kuitenkin.
Mun depressiohoitaja antoi mulle tehtävän/haasteen, jonka eteen alan tekemään töitä: Mun olis opittava rakastamaan itseäni ja antamaan anteeks itelleni epäonnistumiseni. Ja uskokaa et se vasta on VAIKEETA! Mieluummin tekisin vaiks kyykkyjä koko päivän, mut mä oon valmis yrittämään! :)
 |
| Nainen kuin veistos vs nainen kuin leivos :D :D |
 |
| Se ei oo muista ku must kii. |
 |
| Ei oo tulos tuloksii ilman tuskii. |
 |
| Se on valinta. |
Katja
Sä oot kyllä hitsin sitkee mimmi! Itsensä rakastaminen ei olekaan niin helppo juttu tosiaan, vaikka se on se yksi ja ainoa ihminen joka on sun kanssa ihan joka sekunti. Joskus katson itseäni peilistä tosi pitkään, oikein silmiin ja mietin että siellä sisällä minä olen, tuon kuoren alla. Joskus siitä tuijottamisesta tulee outo olokin jopa, mutta melkein aina vähän haikea. Sellainen fiilis, että tuo on se tyttö, nainen, minä, joka tässä koko ajan kulkee. Tekisi mieli sitä taputtaa olalle ja sanoa, että hyvä ja reipas nainen oot :) Kun vaan osais ja muistais.
VastaaPoistaNo niinpä!
PoistaJos joskus antais itelleen vähän arvostusta kaikesta mitä on saanut aikaseks eikä aina vaan tuijottais niitä virheitä...!
Tsemppiä!!:) täällä toinen läskien kanssa kamppaileva.
VastaaPoistaHyvä sie! Pystyt kyl laihdutus-urakkaan, olethan sen jo kerran tehnyt mikset toistekin! Antoiko se depressiohoitaja mitään vinkkejä tuohon itsensä rakastamiseen? Ku eihä se oo nii et PIM okei rakastan itseäni.. Kamppailen itsekin samojen asioiden kanssa niin vinkit kelpais! Lisäksi minut ajaa jääkaapille öinen ahdistus..-J
VastaaPoistaEihän se itsensä rakastaminen helpolla tulekkaan. Mä oon menossa uudelleen hoitajan vastaanotole ja sit me aletaan käsittelemään ja etsimään keinoja et miten mä opin rakastamaan itseäni.
PoistaTaas hienoa ja syvällistä pohdintaa sulla ja kivasti pilke silmäkulmassa kirjoitat vakavistakin asioista. Voit olla ihan aidon oikeasti ylpeä itsestäsi juuri nyt, juuri tuollaisena kuin olet! Muista vaan koko ajan kuinka paljon olet jo tehnyt oman hyvinvointisi eteen, myös silloin, kun epäonnistuminen painaa mieltä. T: Life Coach - Personal Trainer :)
VastaaPoistaKiitos hienoista sanoistasi! Ne kannustavat minua paljon <3
PoistaHienoa, että olet saanut hyvän depressiohoitajan ja pystynyt menemään hänen luokseen.Itsensä rakastaminen on meidänlaisillemme ihmiselle yksi elämän vaikeimmista taidoista. Kun on kokenut itsensä arvottomaksi koko ikänsä ja hukuttanut pahan olon ja ahdistuksen syömällä liikaa ja vielä enemmän ja saanut siitä lisää ongelmia, ei todellakaan pysty napista painamalla muuttamaan itseinhoaan rakkaudeksi.
VastaaPoistaMinua on auttanut paljon tämä Eeva Kilven runo: "Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen,kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun." No, minä en todellakaan ole enkä koskaan ole ollut pieni, mutta runo tekee hyvää sielulle ja ainakin minulle se on ollut pieni opas itsensä rakastamiseen, hyväksymiseen, anteeksiantoon ja itsensä armahtamiseen.
Sinulla on monta syytä rakastaa itseäsi, sitä ystävällistä, huumorintajuista, urheaa, sitkeää ja ihanaa naista, joka olet. Olet saanut ihan valtavasti aikaan, olit aivan mielettömän rohkea, kun uskaltauduit tv-ohjelmaan. Blogisi on monelle kanava purkaa tuntoja, jaat rohkeasti omat kokemuksesi ja tuntemuksesi ja samalla autat monia. Jaksat vastata ihmisille ja kirjoitat tosi hyvin ja mukaansa tempaavasti. Siinä on jo monta hyvää syytä rakastaa itseään ja olla ylpeä itsestään! Sinä tuot esiin sen kaiken tuskan ja ahdistuksen, mikä liittyy ylipainoisen ihmisen elämään, se vaatii oikeasti rohkeutta ja se auttaa muita samassa tilanteessa eläviä. Ei noin sympaattista ja hienoa ihmistä kuin sinä saa inhota, et edes sinä itse.
Ihana runo! Voisinkin kokeilla sun metodia! :)
PoistaEhkä mä alan pikkuhiljaa antamaan itselleni ansaitsemaani tunnustusta. Varsinkin kun niin moni mua siinä tsemppaa :)
Mä oon ylpeä itestäni että menin ohjelmaan mukaan ja varsinkin siksi, että niin moni samojen asioiden kanssa painiva on saanut mun jaksosta tsemppiä. :)