Eilen mä päätin syödä illalla suht terveellistä iltapalaa ja tein dippivihanneksia. Ainoo huono osa siinä oli ne dipit. Mä rrrrakastan dippiä! En oo koskaan syöny sipsejäkään kuin sen verran minkä aikaa dippiä on jäljellä. No mulla oli siis siinä lautasella pari porkkanaa, paprika, puolikas kurkku ja kolmasosa kukkakaalista. Ja ne dipit. Mulla ei ollut ees mikää jättiläisnälkä mut mä vaan ahmin niitä vihanneksia! Kun siinä lautasella oli puolet jäljellä mä tajusin et ahmin sitä ruokaa enkä ees maista mitä syön. Ääh!
Ihan sama onks se terveellistä vai epäterveellistä niin mun olis opittava syömään ilman et mä ahmin sen ruoan. Se on oikeesti pelottavaa kun tajuaa et mähän ahmin tän ruoan niin etten ees tajuu mitä suuhuni laitan! Ongelma tässä on se et toi ahmiminen on ollut osa mun syömistapoja lähes koko mun elämän. Miten mä ees osaan oppia siitä pois? Vaikka mä aattelisin et nyt en ahmi niin yhtäkkiä huomaan ahmivani!
Mä en oo käyny salilla tai jumpassa nyt varmaan yli kahteen kuukauteen. Se johtuu täysin tästä mun ahdistuksesta. En vaan pysty! Mä voin päättää et huomenna meen salille ja pakkaan kassin valmiiks ja sit kun se aamu koittaa mä oon käyny sen asian päässäni niin hirveeks solmuks et jätän menemättä. Moni ei ymmärrä miten mä voin olla tällanen. No en mä sitä pysty selittää.. Googlettakaa vaikka. :D
Viime viikolla onneks rattaat mun tervehtymisen kannalta alkoi pyörimään. Peukku sille!
Nyt mä meen soseuttamaan tota mun kasvissoppaa ja katotaan laitoinko liikaa currytahnaa :D
Katja
 |
| Siellä se nyt porisee :D |
 |
| Paljonkohan tätä laitetaan yleensä..? |
Voi toi on niiiiin tuttua! Ahmiminen on ihan kamalaa mutta kun ei sitä osaa loepttakaan. Mä olen nyt saanut ahdistukseen apua siitä et oon alkanut käydä salilla kaks kertaa viikossa, siellä ollessa ei ahdista kun keskittyy vaan tekemiseen. Koita säkin päästä taas liikkumaan, se menee sitä vaikeammaksi mitä kauemmas sitä lykkää. Tsemppiä taas!
VastaaPoistaMä tiedän et kuntosali on hyvä poistamaan turhat ajatukset päästä mut se lähteminen sinne on mulle tällä hetkellä ihan helvetillinen kynnys :(
PoistaMitäs jos kävisit vaikka kävelyllä ja / tai kotijumppaisit? Tulisi tehtyä jotain liikuntaa kumminkin, jos salille meno on tällä hetkellä liian ison kynnyksen takana? :)
PoistaJos joskus päätät perustaa vertaistukiryhmän niin mä oon kyllä mukana. Niin on tuttua huttua. Liekö kuinka monelle meidän lisäksi...
VastaaPoistaKiitos hyvästä ideasta! Vertaistukiryhmän perustaminen voiskin olla hyvä idea!
PoistaMä ymmärrän miten sä voit "olla tuollainen". Luin sun blogisi läpi ja tuntuu, meillä molemmilla syyt ovat syvällä lapsuudessa ja siellä kehittyneessä minäkuvassa. Et ole ainoa, jonka painoa terveydenhoitaja on haukkunut. Olen melkolailla täsmälleen saman ikäinen kanssasi ja ala-asteelta yläasteelle sain kuulla jatkuvasti huomautuksia painostani. Eikä se jäänyt siihen, vaan haukkuja sai myös kotona. Mieti, kotona, missä pitäisi lapsen olla turvallista olla ja jossa vanhempien pitäisi huolehtia lapsen terveellisestä ruokavaliosta ja riittävästä liikunnasta. Haluaisin kysyä jokaiselta aikuiselta, niin kuin olen kysynyt itseltäni: mitä se 8 v pikkutyttö ihan oikeasti voi tehdä oman painonsa eteen. Kirjoita minulle pandora@enigma33mail.com niin kerron lopun tarinasta. Tämä meiliosoite on anonyymi, mutta vastaan kyllä sitten privaatisti omalla nimelläni.
VastaaPoistaNo jos olet päättänyt elää noin, niin se on okay. Mitä siihen kukaan sanomaan.
VastaaPoistaOlen se, joka aikaisemmin laittoi sinulle viestiä ja kerroin omasta infarktistani jne. ja vastasit siihen jotenkin, että sinun pitäisi ymmärtää laihtua muutenkin kuin kuoleman pelosta.
Kun sinä olet sen valintasi tehnyt ja toimit kuin toimit, niin mitä siihen todellakaan on sanomista?
Pitäisikö tässä tulla sellainen yhteinen ryhmähali ja ymmärtää, vaikka sinä kärsit?
Katja, ei se itse asia siitä mihinkään muutu vaikka kuinka myötätuntoa saisit. Ja sinä tiedät sen itsekin.
Olen varmasti tyly, mutta tiedän myöskin varmasti myös mistä kirjoitan!
Katja, kirjoita mitä kuuluu :-)
VastaaPoistaSamaa toivotaan täällä! :) Eli olisi mukava lukea miten sinulla menee.
VastaaPoistaMoikka Katja!
VastaaPoistaOon seurannut sun blogia jo pidempään, itseasiassa helmikuusta asti oon aina välillä käynyt lukemassa. Ihailen sitä, että uskallat julkisesti puhua siitä, mikä suurimmalla osalle laihduttaneista ihmisistä on todellisuutta, mutta mistä harva uskaltaa puhua.
Nimittäin siitä että suurin ongelma ei ole se ylipaino, vaan se on oire jostain muusta, kuten sun kohdalla ahmimishäiriöstä ja tunnesyömisestä. Yleensä suositellaan että sellaiset ongelmat käsitellään ennen painonpudotusprojektia ja että vasta kun ne on käsitelty, voidaan edes ajatella laihduttamista.
Sillä eihän siitä tule mitään, jos koko suhde ruokaan on vääristynyt ja mennään vaan laput silmillä kohti tuloksia ja sit ku jäädään omilleen, tulee ongelmat entistä pahempina takaisin..
Mä oon itse Fustra-valmentaja, joka on erikoistumassa muodonmuutosvalmennukseen ja reilusti ylipainoisten elämäntapamuutoksiin ja mua kiinnostaa nimenomaan se, että mitä pitää tapahtua ihmismielessä, että on valmis hylkäämään laihdutuskuurit ja oikeasti muuttamaan elintapoja ja suhdetta ruokaan.
Koska jotain pitää tapahtua ennen.
Käsittelen näitä asioita mun blogissa ja aion kirjoittaa seuraavaksi artikkelin tunnesyömisestä ja ruokariippuvuudesta ja siitä, miten ne pitäisi käsitellä ENNEN painonpudotusta, jotta päästään pysyviin tuloksiin. Haluaisin käyttää sun tarinaa pienenä esimerkkinä havainnollistamassa. Siitä voi olla apua monelle muulle.
En kuitenkaan halua tehdä niin ilman sun lupaa, eli saanko käyttää sun tarinaa esimerkkinä artikkelissa? Voin lähettää sen sun luettavaksi ennen julkaisua, niin että pystyt tarkistamaan tekstin.
Sun rohkeus on inspiroinut monia. Voin kertoa sen. Myös minua!
Voittajan on helppo hymyillä, mutta sä uskallat kertoa sun taistelusta. Moni muu käy sitä samaa taistelua jokapäivä.
Voimia ja vastailehan pikaisesti!
<3 TreeniMeeri
<3
Saat käyttää minua esimerkkinä! Jos sulla on kysyttävää niin laita sähköpostia katjaferm81@gmail.com :)
Poista