Tässä on tullut mietiskeltyä näitä mun syömiseen liittyviä ongelmia jonkin verran..
Miks mä syön?
- Mä syön, koska mulla on nälkä. Se on ihan hyvä syy, kunhan se nälkä on aitoa nälkää. Mistä sen aidon nälän sitten tunnistaa? Välillä joutuu syömään vaikka ei ois nälkä ja välillä ei saa syödä vaikka on nälkä.. Hankalaa.. Nälän tunne ei siis oo oikea mittari?
- Mä syön, koska mun kroppa tarvii energiaa. Tää on oikeesti ainoa oikea syy, miks mun pitää syödä! Se tarvii sitä energiaa tasasin väliajoin, vaikka ei oliskaan näläntunnetta. Silloin se nälkä ei pääse ees yllättämään. Ei aina tarvi odottaa et on kiljuva nälkä! :)
Jutta opetti meille superdieettiläisille ekana iltana, että ruoka on meille polttoainetta seuraavat kuus kuukautta. Sitähän se on! Ei meidän kroppa sitä muuhun tarvi! Pää onkin sitten eri asia :D
- Mä syön, koska mulla ei oo muuta tekemistä. Tähän on tultava muutos!! Mä en voi syödä tylsyyttäni! Jos mä en sitä suo Villen siskontytöllekkään niin enhän mä voi itekkään sitä tehdä! Lead by example!! Eli mähän sitä esimerkkiä sille pienelle tytölle näytän!
Kun se tylsyys iskee niin mulla pitää olla varasuunnitelma. Ulkoilu, siivous, kumpikaan ei houkuta mua pois siitä syömismodesta. Pitää oikeesti keksiä HYVÄ varasuunnitelma!
Antakaa mulle ihmiset vinkkejä tähän!!!!!
- Mä syön, kun katon televisiota. Tää on vaikee!!! Ollaan Villen kanssa sitä tehty koko yhdessäoloaika. Tästä on oikeesti TOSI vaikee oppia pois! Sen tavan kun on oppinut jo aikoja sitten niin se vaan tuntuu normaalilta.
Mut nykyään mä oon usein ottanu pullollisen kylmää vettä seuraks siihen sohvalle ja se vie sen syömisen himon pois. Onneks!
- Mä syön, koska mua vituttaa, harmittaa tai on hyväkin fiilis. Mä oon tunnesyöppö. Voi kun tästä pääsis eroon niin olis elämä niiiiiiiin paljon paremmin! Miks se ruoka on se ainoo lohtu kaikkiin olotiloihin?
Miten mä syön?
Mä ahmin. Ahmiminen liittyy kaikkeen ruokaan. Mä oon aina ahminut. Mun veli syö nopeesti ja aina muksuna istuttiin saman pöydän ääressä niin mulle tuli jotenkin kauhee kiire syödä kun sekin söi nopeesti. Kai sekin johtui siitä et oli jotain hyvää lopuks tarjolla ja piti syödä nopsaan ettei jääny paitsi siitä hyvästä.
Mä syön vieläkin ruokani tosi nopeesti. Nyt oon alkanu kiinnittää siihen huomiota ja oon yrittänyt syödä ruokani hitaasti ja maistellen.
Kun mä syön salaa, mä ahmin. On kiire syödä luvaton ruoka. Kun se on syöty niin sitä ei ole ollutkaan.
Jos mulla on jotain hyvää muiden nähden, mä en kehtaa ahmia. Haluaisin kyllä.
Kaikkeen kiellettyyn löytyy aina perustelu.
- Oon ansainnu tän kun on ollu niin paska päivä.
- Oon ansainnu tän, kun ei oo pitkään aikaan ollu ylimääräistä rahaa niin nyt voi vähän juhlia.
Hyvin usein me myös Villen kanssa mahdollistetaan toistemme kiellettyjen ruokien syönti. Jos toisella on paska päivä niin toinen yhtyy siihen olotilaan ja sit yhdessä perustellaan toisillemme se ylensyönti.
Kerronpa teille päivän, mitä meidän elämä oli vuosi sitten.
Mennään Jumboon. Aluksi Chicosiin syömään joku hampurilaisateria. Tämän jälkeen jälkkärit jätskibaarista. Vähän ajan päästä kauppaan ja kaupasta kaikkea, mitä on mieli tehnyt muutaman päivän ajan. Kotona telkkari päälle ja linnoittautuminen sohvalle. Loppuilta menee syödessä tätä järjetöntä määrää herkkuja, mitä kaupasta on kotiin kannettu. Jos herkut loppuu kesken niin aina voi ajella Mäkkärin autokaistalle ostamaan lisää tai jos ei jaksa lähteä ulos niin tilata Pizza-onlinesta mättöä...
Jos joku vielä miettii, et miten tää 20 kiloa on tullut takaisin niin tässä teille vastaus!
Mä aloin systemaattisesti luisua takas tolle raiteelle. Mä tulin sokeaks kaikelle. Mulle tuli onnellisuuskooma. Aattelin et nyt oon laihtunut ja siinä se. Mikään ruoka ei enää saa mua lihavaks... JOOPA JOO!!!!!
Musta tuli LAISKA! Laiskuus on ainoa syy miks oon lihava ja miks olin vielä lihavampi.
Laiskuus mulle on sitä että,
En lähde aamulla lenkille.
En lähde salille.
En tee ruokaa itse.
Teen kaiken helpoimman kautta.
Luovutan.
Enää mä en haluu olla laiska. Välillä laiskottaa, mutta sen tunteen mä onneks ravistelen itsestäni pois. Ja jos en ravistele niin onneks mulla on monta ravistelijaa ympärillä! <3
Katja
Nyt Katja iso tsemppihali sulle!
VastaaPoistaIlmoo jos tarttet vaikka salikaveria :) Mennään yhdessä hakee sulle SE FIILIS TAKAISIN! Ugh!
- Ayse
Kiitos Ayse <3
PoistaSalille voitais kyllä mennä! Onks sun salille kertamaksua? Jos tulisin sinne?
On, mutta voidaan mennä Motivukseenkin, mulla on sinnekin kertoja :D taistelen nyt flunssaa vastaan, mut jos vaikka soitetaan ja sovitaan joku pv niin tuun tsemppaa ja vetää sulle treenin ;)
Poistajaxuja katja, kyllä tää tästä taas kääntyy voittoon
-Ayse
Mulla on samainen ongelma tuon suhteen, että kun on tylsää niin tulee syötyä ylimääräistä.
VastaaPoistaYksi hyvä apu on mulla ollut purukumin syöminen, esim Airwaves! Maku kestää pitkään ja tulee sellanen "makea" maku suuhun. Kokeile sillä, voi olla että saat siitä apua :)
Mulla kesti kauan opetella siitä ylenpalttisesta syömisestä irti, mutta purkka korvaa sen mussuttamisen jollain tapaa..
Kovasti tsemppiä! :)
Kiitti tsemppaamisesta! Purkka on mulla yks keino! Se auttaa makeanhimoon hyvin.
PoistaVoi Katja <3 Haluaisitko kokeilla sitä hyonoosia? Jos vaikka soitat hänelle ja kyselet mitä se on ja sitten vasta päätät.
VastaaPoistahttp://www.deardreams.fi/seppoheilman.htm
Tässä linkki hänen sivuilleen. Tsemppihalit sulle ja potku persuksille samalla ;-)
Kiitos potkusta ja tsemppauksesta!
PoistaHypnoosi houkuttaa, kiitos nettisivusta!
Hyvä Katja! Niin toivon, että onnistut!
VastaaPoistaLotta
Kiitos oikeasti tosi paljon!
PoistaTsemppiä Katja! Mä niin tiedän/tunnen tän kaiken, ihan samanlaista ahmimista ja mulla lisäksi vielä oli ja toisinaan on vieläkin salaa syömistä �� Ja jos ja kun jää ns kiinni isännälle tai lapsille tai joku mainitsee lipsumisesta niin suutun! Minäkö muka, hah hah �� vaikka todellisuudessa olen todella pettynyt itseeni ja siihen miksi aina keksin tekosyyn syömiseen! Usein olen väsynyt itseni laiminlyömiseen mutta miten hitossa saisin sen hyvän fiiliksen kantamaan pidemmälle kuin muutaman viikon. Mutta tsemppiä sulle ihan mahdottomasti!!! Oho, tulipa taas vuodatettua, huh huh ja anteeksi ��
VastaaPoista-Saara-
Kiitos Saara rehellisestä vuodatuksesta!
PoistaToi suuttuminen on mullekkin niin tuttua! Ja aina tiedän sisimmässäni et ne on oikeessa ja mä väärässä..
Kiitos tsempistä ja tsemppiä myös sulle!!! Me ollaan molemmat sen tarpeessa :) <3
Tsemppiä =)!
VastaaPoistaItselläni on usein myös tuo tylsyyteen syöminen, ja tunnesyöminen. Sitä ajattelee että noh, oon nyt saanut kilon pois niin voin palkita itseni. Tai oon ollut koko arjen ilman herkkuja niin viikonloppuna voi herkutella. Ja niin se oravanpyörä on valmis ja kiloja ei koskaan tipu pysyvästi.
Mä pääsin todella hyvään kuntoon pt:n avustamana 2013, mutta sitten tuli kesä ja palkitsin itseäni tehdystä työstä. Aloin syömään kaikkea joka päivä, mitä oli koko puolen vuoden aikana tehnyt mieli. Söin tunteeseen, että syön herkkuja viellä kun voin. Siitä tulikin nopeasti kilot takaisin ja +10kg viellä päälle. Tosi turhauttavaa tällä hetkellä koittaa saada kiloja pois, kun silloin oli niin hyvässä kunnossa.
Näitä on ihan hyvä pohtia. Ensimmäinen askel on ongelman myöntäminen.
Tuosta ahmimisesta sanon viellä, että sekin on hyvin tuttua puuhaa täälläkin päin. En ole eläessäni maistellut ruokaa tai pureskellut sitä kunnolla. Se on vaan tosi vaikeeta... Hiukan helpottaa se, että syö keittiön pöydän ääressä ja ei tee siinä samalla mitään muuta kuin syö. Ei televisiota, kännykkää tai muutakaan päällä.
Toivottavasti onnistut tavoitteissasi =)!
http://uusiparempielama.blogspot.fi/
Kiitos tsempistä! :)
VastaaPoistaSama vika täällä ton syömisen suhteen! Heti kun dieetti loppui niin alkoi armoton mättääminen! Söin just kans kaikkea mitä en ollu saanu syödä plus vielä lisää.. Hirveetä!
Ja just se et nyt pitää uudelleen pudottaa ne kilot niin ottaa kyllä päähän!!
Tsemppiä sulle myös!
Sinä olet kyllä huiman rehellinen ja uskoakseni se on ainoa toimiva tapa tehdä muutos. Puolen vuoden superdietti ei välttämättä riitä korjaamaan tottumuksia ja sellaisia selviytymiskeinoja, joita on soveltanut koko ikänsä. Mulle tunnesyöminen on liittynyt iloon, suruun, tylsään, hauskaan, katastrofeihin jne. Ainoastaan lapsen sairastuminen syöpään vei ruokahalun pitkäksi aikaa. Että sellainen isku vaadittiin... Nyt kun lapsi on kunnossa ja kaikki muu sujuu, olen opetellut viimekuukaudet pois tuosta tunnesyömisestä, pelkästään sillä saa tuloksia ( syöminen kun liittyy kaikkiin elämän tunnetiloihin...) Mutta juu, suklaat kassissa ja kaiken maailman tekosyyt on kyllä täälläkin kokeiltu. Ei ennee!
VastaaPoistaHurjasti tsemppiä sinulle!!<3
Kiitos tsempistä <3
VastaaPoistaToi tunnesyöminen on kyllä tosi monen ihmisen ongelma. Ja mistä se oikein tulee? Missä vaiheessa sitä aattelee et minäpä syön ton suklaapatukan kun on paska fiilis? Opettaaks vanhemmat meitä siihen?
Tuttuja juttuja mulle... mut kaikkeen tottuun. Ennen tykkäsin mässätä leffaa kattelessani hirveet karkit ja suklaat, mut nyt kyllä nautin enemmän kun keskityn enemmän siihen leffaan kuin syömiseen ;)
VastaaPoistaTSEMPPIÄ! Tiiän että sä pystyt siihen ! <3
Tsemppiä Katja!
VastaaPoistaMä näprään telkkarin ääressä jotain käsitöitä: virkkaan tai neulon vaikka. Siinä en kerkeä enää kaipaamaan mitään mäystettävää.
Toi sun superdieettijakso osoitti hyvin sen, että sä osaat ja pystyt laihduttamaan. Nyt kun vaan löydät sen sopivan kombon tiukistelun ja hallitun herkuttelun välillä, niin johan taas homma toimii. Pitkäikaisen painonhallinnan kannalta en usko totaalikieltäytymisen kaikesta hyvästä olevan paras tapa. Se jos syö jonkun pullan tai pizzan silloin tällöin, ei vielä kaada koko proggista, kun vaan palaa normaaliin ruokailuun heti seuraavalla aterialla eikä kahden kuukauden päästä. Itse haen tätä tasapainoa myöskin, tällä kertaa PT:n tuella ja vaikuttaa, että pikkuhiljaa edistymistä tapahtuu.
Hyvää naisten päivää ja ilon kautta!
-Obesiteetti-
Kiitos hyvästä vinkistä! Ja tsempistä <3
PoistaTäytyykin aloittaa kutominen niin on tekemistä :)
Mulla itsellä sama juttu. Ihan tuntu, kun olis lukenu omaa kirjoitusta. Siks mä kirjotan blogia, koska se on se mikä toimii mulle terapiana. Tsemppiä vaan <3 ME PYSTYTÄÄN SIIHEN!
PoistaNiin pystytään!!!!! Tsemppiä myös sulle <3
PoistaTunnesyöminen on täälläki päässä pahin ongelma, muistan jo 4. luokalla ahmineeni kilon karkkia, koska olin niin pettyny itteeni ku en uskaltanu pyytää sitä yhtä poikaa tanssimaan. Ihan sairasta! Uskon, että mulla tämä johtuu siitä, että minut on lannistettu uskomaan etten oo minkään arvonen ja minun elämästä on aina puuttunu rakkautta ja läheisyyttä. Nykyään oonki sitte jo varmaan vähän reilu 100-kilonen, vaa'assa ei ole hetkeen ollu pattereita ihan syystä.
VastaaPoistaTeidän superdieettiläisten taistelua katellessa mulla tais viimeinki kuitenki naksahtaa joku päässä, ja ilmottauduin iteki Jutan nettiversioon superdieetistä. Oon tässä tämän viikon keräilly motivaatiota mm. teidän ja muiden Jutalta saaneiden tarinoista ja maanantaina pitäis kattoa sinne peiliin ihan tosissaan ja sanoa, että sinä pystyt tähän. Kuten edellinenki jo sano, me pystytään siihen! Tsemppiä!!
Heiii... Mitä kuuluu, miten menee? :)
VastaaPoistaKatja! Tosi paljon tsemppiä sulle!! <3 <3 kyllä se vielä onnistuu!
VastaaPoistaMä kans syön usein telkkaria kattellessa, mut usein myös kudon. Niinku joku toinenki tuolla sanoi, niin kutominen pitää kädet kiireisinä, eikä tuu niin ajateltua ruokaa ja syömistä. Suosittelen jotain muuta näpräämistä käsille kuin se syöminen! :)
Päivi K
mä oon alkanu taas tekemään mun 1000 palan palapeliä iltasin niin ei tuu ees tota töllöä katseltua :)
PoistaTsemppiä Katja! Hyvältä näytti Superdieeteissä ja mä tiedän että sä saat ittes takaisin ruotuun. Iso tsemppipotku lähtee täältä!
VastaaPoistaVoi vitsi Katja, älä luovuta! Olet ollut niin isona inspiraationa usealle sivusta seuraajalle, että varmasti pääset vielä oikeille raiteille, kunhan löydät taas motivaation. Mä en tiedä miltä tunnesyöminen tuntuu, mutta silloin kun itsellä makeanhimo iskee päälle, koitan sammuttaa sen ns. terveellisellä herkuttelulla. Silloin esim. lisään hunajaa marjojen päälle tai dippaan omenaa maapähkinävoihin. Usein ihan vähän vaan makeeta auttaa siihen himoon, jolloin se lähtee pois eikä seuraa perässä montaa viikkoa.
VastaaPoistaKauheasti onnea ja menestystä elämäntaparemontin läpiviemiseen! Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa suuntaansa :)
Kiitos paljon tsemppipotkuista <3 Perille tuli! :) Huomenna jumppaamaan taas :)
PoistaKyllä tuo tunnesyöminen istutetaan valtaosaan jo lapsena. Ainakin minä sain lapsena aina kipeänä limsaa, karkkia ja herkkuja, mitä ei muuten olisi saanut... Kurjaa oloahan sillä helpotetaan. Tätä tapaa on sitten helppo noudattaa aikuisena itsekin. Mulla on huono päivä, otanpa suklaata...
VastaaPoistaMulle ainakin tunnesyöminen on ihan opittu juttu; kun lapsena on ollut paha mieli niin on tarjottu lähes välittömästi lohdukkeeksi jotain hyvää -> tapa juurtunut ja itseään on lohduttanut ja palkinnut aina ruualla. Nyt oman tyttären kohdalla on ollut pakko keksiä muita keinoja, kuten huomion suuntaamista muualle, oikeastaan ihan mitä tahansa muuta kuin ruokaa.
VastaaPoistaEtsin itsekin taannoin apua tunnesyömisen kitkemiseksi ja törmäsin erääseen kirjaan, josta oli jonkin verran hyötyä asian kanssa painimiseen. Siinä skeematerapian keinoin pyritään lohduttamaan sitä pientä sisäistä lasta, joka edelleen kaipaa jotain muuta lohdutusta harmilleen kuin ruoka. Keinoja on useita ja joku niistä voisi toimia sinullakin. Ihan täysin ongelmaa en vielä ole selättänyt, mutta hyvän matkaa asian kanssa olen jo edennyt. Monta kertaa olen huomannut olevani stressaavan tilanteen jälkeen jo miltei "sortumassa" vanhoihin tapoihin mutta sitten muistanut, että ei tämä aikuinen minä niitä herkkuja tarvitse ja keksinyt muita lohdukkeita sekä itselleni että sisäiselle lapselleni.
Njoo, jos tuota kirjaa ei ole lukenut niin tuskin saat kiinni mitä tässä haen takaa. Eikä välttämättä vielä avaudu kirjan lukemallakaan, itselläni alan opintoja taustalla joten oli ns. helppoa luettavaa. Meillä ainakin kirja löytyi lähikirjastosta, ja jonkin verran kirjan sisältöä löytyy myös netissä.
http://www.tunnelukkosi.fi/
Ainakaan et menetä mitään tekemällä tuolta parit testit. (Ja ei, tää ei oo maksettu mainos :D )
Hyvä, että nostit näin tärkeän asian tapetille; olenkin aina miettinyt saako Superdieetissä mitään henkisen puolen valmennusta juuri tällaisiin ongelmiin kuten tunnesyöminen etc. Pelkkä positiivinen ajattelu ja positiivisuusvalmennus ei välttämättä riitä; vaikka itse tietää ongelmansa ja tiedostaa miten käyttäytyy, on sitä pirun vaikea muuttaa. Toivoisinkin jatkossa kaikkiin näihin laihdutusohjelmiin jonkinlaista henkisen valmennuksen puolta. Jaa mutta sitten loppuis asiakkaat ehkäpä kun ne tajuais vihdoin, että ilman niiden ongelmien hoitamista ei se laihtuminenkaan ole pysyvää :)
Kiitos kirjoituksestasi :)
PoistaJa kirjavinkistä! Taidankin kävellä kirjastoon huomenna etsimään tätä kirjaa :)
Olen hieman kriittinen sen suhteen, kuinka pysyviä tuloksia SD:lla saadaan. SD ei opeta sitä, miten itse tehdään sellaisia valintoja, että paino pysyy samoissa lukemissa tai laskee. Toinen iso ongelma SD:ssa on iso kalorivaje, joka sekoittaa kropan nälkähormoneja ja aineenvaihduntaa, ja on ongelmallista sellaisille, joilla on syömishäiriötyyppistä oireilua, kuten sinä kuvasit itselläsi olevan ahmimista. Mitään syömishäiriötä ei hoideta kireällä dieetillä, päinvastoin, ruokaa tulee syödä riittävästi ja säännöllisesti, ja silloin kun on nälkä, on turha tehdä palapeliä tai pureskella purukumia, silloin pitää syödä -toinen kysymys sitten että mitä. Tietysti 300-500 kalorin vajeella/päivä ei saa mitään sankaritarinaa aikaiseksi, mutta todennäköisyys pysyville tuloksille kasvaa. Muutosten tulee olla sellaisia, että niitä jaksaa ylläpitää vaikka koko loppuelämän. Toki dieetin aikana pitää rajoittaa tiettyjä juttuja: roskaruokaa, karkkia, alkoholia jne. Tässä muutama vaihtoehtoinen näkökulma pysyvään painonpudotukseen:
VastaaPoistahttp://www.patrikborg.blogspot.fi/2012/12/nalkavelka.html
http://www.haataja.eu/2014/03/23/ruokavaliopohjalla-syomishairiolaan/
Kiitos näkökulmista!
PoistaKäyn lukemassa ne :)
Tottahan se on, että kaikille ei sovi yksi tapa laihduttaa..