Hellurei kaikki!
Päivittelen jatkossa kuulumisiani uudessa paikassa.
https://www.livli.fi/mrs-ferm/
Tervetuloa mukaan!
-Katja
12.8.2017
3.12.2016
Kukkuu! En edelleenkään keksi nasevia otsikoita :D
Huh hah hei!
PirTa mua muistutteli et voisin tännekkin kirjoitella kuulumisia. Kiitos siitä! :)
Mitäs mulle kuuluu?
No, mä aloitin päiväkodin keittiössä työt ja oon jo kuukauden verran ollut siellä. Eka palkkapäivä oli keskiviikkona ja oi sitä tunnetta kun saat rahaa itse tekemästä työstä! Ei oo kenenkään muun selkänahasta otettu! :)
Mä pääsin HUSin järjestämään painonhallistaryhmään. Tai ei se mikään ryhmä oo. Itsenäisesti mä teen tätä ja netin kautta saan ohjeita ja tehtäviä. Sen nimi on painonhallintatalo. On kyllä tosi monipuolinen! Paljon tehtäviä, jotka pistää miettimään asioita todella.
Mä pääsin tähän mukaan kun aloin puhumaan oman lääkärin kanssa et nyt on se lopullinen muutos tapahduttava!
Hän itse soitti vielä mulle kotiin ja kysyi et jos haluaisin lihavuusleikkaukseen. Mä oon sitä miettinyt aina vähän oikotienä onneen mut mun ystävä leikattiin alkukesästä ja oon alkanut pitämään sitä ihan hyvänä apuvälineenä.
Mulla on tossa painonhallintatalossa oa hoitaja joka soittelee mulle ja laittaa viestejä sinne nettiin.
Hän soitti mulle ekan viikon jälkeen ja kertoi puhuneensa musta ylilääkärin kanssa. He olivat molemmat sitä mieltä, että mä en oo vielä valmis leikkaukseen. Koska se ENE. Heidän mielestä mun pää ei oo vielä siinä kunnossa et kestäisin uutta dieettiä. Kun mä itteeni kuuntelen niin onhan ne oikeessa vaik en haluis myöntää.
Diettaaminen on huumetta. Mulla alkaa kuola valua suupielestä kun mä mietin miten saan kiduttaa kehoani tiukalla ruokavaliolla. Sit mun pää sanoo poks ja kaikki levii käsiin. Ahmin ja oksennan ja piiskaan itseäni epäonnistumisesta.
EI KIITOS!!!!
Jos nyt opettelis näitä normaaleja syömisjuttuja tä'n vuoden verran ja sit uus keskustelu asiasta.
Katja
BTW mua voi seurailla Instagramissa ja Snap Chatissä! Taitaa molemmista löytyä mrsferm nimellä.
En tiiä onko mitään järkeviä kuvia/videoita siellä :D
PirTa mua muistutteli et voisin tännekkin kirjoitella kuulumisia. Kiitos siitä! :)
Mitäs mulle kuuluu?
No, mä aloitin päiväkodin keittiössä työt ja oon jo kuukauden verran ollut siellä. Eka palkkapäivä oli keskiviikkona ja oi sitä tunnetta kun saat rahaa itse tekemästä työstä! Ei oo kenenkään muun selkänahasta otettu! :)
Mä pääsin HUSin järjestämään painonhallistaryhmään. Tai ei se mikään ryhmä oo. Itsenäisesti mä teen tätä ja netin kautta saan ohjeita ja tehtäviä. Sen nimi on painonhallintatalo. On kyllä tosi monipuolinen! Paljon tehtäviä, jotka pistää miettimään asioita todella.
Mä pääsin tähän mukaan kun aloin puhumaan oman lääkärin kanssa et nyt on se lopullinen muutos tapahduttava!
Hän itse soitti vielä mulle kotiin ja kysyi et jos haluaisin lihavuusleikkaukseen. Mä oon sitä miettinyt aina vähän oikotienä onneen mut mun ystävä leikattiin alkukesästä ja oon alkanut pitämään sitä ihan hyvänä apuvälineenä.
Mulla on tossa painonhallintatalossa oa hoitaja joka soittelee mulle ja laittaa viestejä sinne nettiin.
Hän soitti mulle ekan viikon jälkeen ja kertoi puhuneensa musta ylilääkärin kanssa. He olivat molemmat sitä mieltä, että mä en oo vielä valmis leikkaukseen. Koska se ENE. Heidän mielestä mun pää ei oo vielä siinä kunnossa et kestäisin uutta dieettiä. Kun mä itteeni kuuntelen niin onhan ne oikeessa vaik en haluis myöntää.
Diettaaminen on huumetta. Mulla alkaa kuola valua suupielestä kun mä mietin miten saan kiduttaa kehoani tiukalla ruokavaliolla. Sit mun pää sanoo poks ja kaikki levii käsiin. Ahmin ja oksennan ja piiskaan itseäni epäonnistumisesta.
EI KIITOS!!!!
Jos nyt opettelis näitä normaaleja syömisjuttuja tä'n vuoden verran ja sit uus keskustelu asiasta.
Katja
BTW mua voi seurailla Instagramissa ja Snap Chatissä! Taitaa molemmista löytyä mrsferm nimellä.
En tiiä onko mitään järkeviä kuvia/videoita siellä :D
18.6.2016
Ja tää otsikon keksiminen se vasta vaikeeta onkin!
Musta tuntuu etten mä osaa enää kirjottaa tänne.. Oon jotenkin hirveen kriittinen mitä kirjotan. Nytkin mulla on pari tekstiä luonnoksina. En vaan saa julkastua niitä kun ylianalysoin kaikkea. Plääh!
No mitä mulle kuuluu?
Olosuhteisiin nähden ihan hyvää kai. Mun mummu nukkui pois torstaina. Mä en oo silti surullinen. Kyl mä mun mummuu ikävöin ihan hirveesti! Mä oon onnellinen sen puolesta. Se sai elää pitkän elämän. 92 vuotta. Siitä elämästä se vietti sairaalassa vain elämänsä viimeiset kuukaudet.
Voi kunpa munkin elämä olis yhtä hyvä! Kun se mun mummu surullisena makas sairaalan sängyssä, mä lohdutin sitä et se on saanut elää hyvän ja pitkän elämän. On saanut matkustella ja ei oo ollu mitään sairautta mikä ois estänyt elämisen just niin kuin ite halus.
Mun toinen käsi leikattiin maanantaina. Sitä ennen mä kävin lääkärissä ja siellä se lääkäri sanoi et ei musta kyllä leipuria enää tuu. Enhän mä leipuri ehtinyt ees olla :(Ärsyttävää!
Nyt sit pitäis taas miettii et mikä mä haluun olla. Viimekskin se oli niin hiton vaikeeta!
Jotain positiivista kuitenkin tässä elossa. Mun pitkäaikaissokeri on laskenut viimeisen vuoden aikana lähes normaalilukemiin. Jee! Paino ei oo viimeisen vuoden aikana noussut eikä laskenut. Mietin et vois alottaa uimisen. Aamulla mummojen sekaan uimaan. Se ois sellasta matalan kynnyksen liikuntaa, ainakin mulle.
Koitan olla vähemmän kriittinen kirjoituksilleni ja julkaista ehkä useammin kuin puolen vuoden välein jotain :D
Katja
No mitä mulle kuuluu?
Olosuhteisiin nähden ihan hyvää kai. Mun mummu nukkui pois torstaina. Mä en oo silti surullinen. Kyl mä mun mummuu ikävöin ihan hirveesti! Mä oon onnellinen sen puolesta. Se sai elää pitkän elämän. 92 vuotta. Siitä elämästä se vietti sairaalassa vain elämänsä viimeiset kuukaudet.
Voi kunpa munkin elämä olis yhtä hyvä! Kun se mun mummu surullisena makas sairaalan sängyssä, mä lohdutin sitä et se on saanut elää hyvän ja pitkän elämän. On saanut matkustella ja ei oo ollu mitään sairautta mikä ois estänyt elämisen just niin kuin ite halus.
Mun toinen käsi leikattiin maanantaina. Sitä ennen mä kävin lääkärissä ja siellä se lääkäri sanoi et ei musta kyllä leipuria enää tuu. Enhän mä leipuri ehtinyt ees olla :(Ärsyttävää!
Nyt sit pitäis taas miettii et mikä mä haluun olla. Viimekskin se oli niin hiton vaikeeta!
Jotain positiivista kuitenkin tässä elossa. Mun pitkäaikaissokeri on laskenut viimeisen vuoden aikana lähes normaalilukemiin. Jee! Paino ei oo viimeisen vuoden aikana noussut eikä laskenut. Mietin et vois alottaa uimisen. Aamulla mummojen sekaan uimaan. Se ois sellasta matalan kynnyksen liikuntaa, ainakin mulle.
Koitan olla vähemmän kriittinen kirjoituksilleni ja julkaista ehkä useammin kuin puolen vuoden välein jotain :D
Katja
3.2.2016
Linssimuhennos
Lupasin laittaa reseptiä tekemistäni kasvisruoista. Tässä on resepti linssimuhennokseen.
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 tl punaista currytahnaa
öljyä paistamiseen
1 dl punaisia linssejä
2 dl vettä
1 tölkki tomaattimurskaa
1 dl kookosmaitoa
1 tl suolaa
Paista öljyssä sipulit ja maustetahna. Lisää sekaan linssit ja vesi. Anna kiehua miedolla lämmöllä noin 20 min, kunnes linssit on kypsiä. Lisää vettä jos tarvii. Lisää tomaattimurska ja kookosmaito ja anna lämmetä.
Tää on tosi helppo ja hyvä!
Katja
25.1.2016
Elämä muuttuu ja minä sen mukana
Puolen vuoden hiljaisuus takana.
En tiedä lukeeko kukaan edes enää :) Kirjoitanpa kuitenkin.
Mistä kaikki alkoi? Puolen vuoden superdieetin jälkeisestä elämästä. Siitä on nyt kaksi vuotta kun mun jakso esitettiin tv:ssä. Nyt alkaa elämäkin normalisoitua, vihdoin. Mä alan olla sinut asioiden kanssa. En syytä muita mun epäonnistumisista. Edelleen käyn psykiatrisella sairaanhoitajalla juttelemassa mun ongelmista ja mulle suositeltiin myös psykoterapiaa. Oon vähän kahen vaiheilla sen asian kanssa. Tällä hetkellä ei oo ees rahaa sellaseen hoitoon. Hirveen paljon on asioita seljennyt kun on pohtinut omia käyttäytymismalleja eri asioiden kohdatessa. Mä oon oppinut reflektoimaan omaa käyttäytymistäni, näin hienosti sanoen :D :D
Olo tällä hetkellä on hyvä. Ja nautin siitä.
Neljä kuukautta sitten mut irtisanottiin mun työstä ja alamäki alkoi henkisesti. Syynä irtisanomiseen oli työnantajan puolelta etten ole heidän mielestään hyvä leipuri ja että olen ilkeä ja minua pelätään. Loukkaannuin kovasti tuosta syytöksestä. Onneksi mulla on hyvä tukiverkko ja pääsin suht helpolla ylös kuopasta johon tipuin.
Oikea syy mun mielestäni irtisanomiseen oli käteni. Mulle tuli molempiin käsiin hermopinne ja työnteko oli mahdotonta. Enkä mä sen työn perään itke. En todellakaan! Työ ei tosiaankaan ollut leipomista vaan keittiöapulaisen hommia.
Nyt on toinen käsi leikattu ja toinen odottaa leikkausta. Katsotaan sitten et tuleeko musta enää leipuria.
Syksyllä mun ajattelutapa ruokaa kohtaan muuttui. Mä katsoin dokumentin Cowspiracy ja heräsin. Mä tajusin miten me ihmiset kulutetaan tätä maapalloa ja ajatellaan vain itseämme. Ei muulla väliä kunhan itse selviää tästä helpoiten.
Tiesittekö, että karjatalous saastuttaa tätä maapalloa eniten? Kyllä varmaan tiedätte, koska sitä on toitotettu lähes joka somessa. Ja hyvä niin! Mun mielestä jokaisen pitäis herätä miettimään mihin suuntaan tää maapallo on menossa! Kuitenkin meidän kaikkien jälkikasvun tulisi voida elää tällä maapallolla, eikö?
Mä lopetin naudanlihan ja maitotuotteiden syönnin. Eihän se helppoa oo ollut! Juusto on aina ollut yks mun lemppareista. Ja leipoessa maitotuotteita tulee lähes joka tuotteeseen. Mut mun olo on parempi, oikeesti! Onhan tää vaikeeta kun pitää miettiä miten syödä mut enpä ainakaan omalta osaltani tue maapallon tuhoamista. Totta, mä syön vielä broileria ja munia, mutta ehkä mä niistäkin jossain vaiheessa luovun. En ota mitään paineita siitä.
Ja en haluu paasata kenellekkään. Jokainen tyylillään.
Katja
En tiedä lukeeko kukaan edes enää :) Kirjoitanpa kuitenkin.
Mistä kaikki alkoi? Puolen vuoden superdieetin jälkeisestä elämästä. Siitä on nyt kaksi vuotta kun mun jakso esitettiin tv:ssä. Nyt alkaa elämäkin normalisoitua, vihdoin. Mä alan olla sinut asioiden kanssa. En syytä muita mun epäonnistumisista. Edelleen käyn psykiatrisella sairaanhoitajalla juttelemassa mun ongelmista ja mulle suositeltiin myös psykoterapiaa. Oon vähän kahen vaiheilla sen asian kanssa. Tällä hetkellä ei oo ees rahaa sellaseen hoitoon. Hirveen paljon on asioita seljennyt kun on pohtinut omia käyttäytymismalleja eri asioiden kohdatessa. Mä oon oppinut reflektoimaan omaa käyttäytymistäni, näin hienosti sanoen :D :D
Olo tällä hetkellä on hyvä. Ja nautin siitä.
Neljä kuukautta sitten mut irtisanottiin mun työstä ja alamäki alkoi henkisesti. Syynä irtisanomiseen oli työnantajan puolelta etten ole heidän mielestään hyvä leipuri ja että olen ilkeä ja minua pelätään. Loukkaannuin kovasti tuosta syytöksestä. Onneksi mulla on hyvä tukiverkko ja pääsin suht helpolla ylös kuopasta johon tipuin.
Oikea syy mun mielestäni irtisanomiseen oli käteni. Mulle tuli molempiin käsiin hermopinne ja työnteko oli mahdotonta. Enkä mä sen työn perään itke. En todellakaan! Työ ei tosiaankaan ollut leipomista vaan keittiöapulaisen hommia.
Nyt on toinen käsi leikattu ja toinen odottaa leikkausta. Katsotaan sitten et tuleeko musta enää leipuria.
Syksyllä mun ajattelutapa ruokaa kohtaan muuttui. Mä katsoin dokumentin Cowspiracy ja heräsin. Mä tajusin miten me ihmiset kulutetaan tätä maapalloa ja ajatellaan vain itseämme. Ei muulla väliä kunhan itse selviää tästä helpoiten.
Tiesittekö, että karjatalous saastuttaa tätä maapalloa eniten? Kyllä varmaan tiedätte, koska sitä on toitotettu lähes joka somessa. Ja hyvä niin! Mun mielestä jokaisen pitäis herätä miettimään mihin suuntaan tää maapallo on menossa! Kuitenkin meidän kaikkien jälkikasvun tulisi voida elää tällä maapallolla, eikö?
Mä lopetin naudanlihan ja maitotuotteiden syönnin. Eihän se helppoa oo ollut! Juusto on aina ollut yks mun lemppareista. Ja leipoessa maitotuotteita tulee lähes joka tuotteeseen. Mut mun olo on parempi, oikeesti! Onhan tää vaikeeta kun pitää miettiä miten syödä mut enpä ainakaan omalta osaltani tue maapallon tuhoamista. Totta, mä syön vielä broileria ja munia, mutta ehkä mä niistäkin jossain vaiheessa luovun. En ota mitään paineita siitä.
Ja en haluu paasata kenellekkään. Jokainen tyylillään.
 |
| Linssimuhennos |
 |
| Bataattiburgeri vegepihvillä |
Katja
11.9.2015
Millä lataat sinun akkusi?
Hupsista!
Kesä meni töitä tehdessä ja siihen tottuessa! Enpä hirveesti muuta oo ehtinyt tekemään, no nukkumaan tietty.
Kesä on tosiaan mennyt töitä tehdessä ja energia kaikkeen muuhun on jäänyt johonkin.
Meillä oli duunin puolesta psykologi luennoimassa positiivisesta psykologiasta. No lähes kaikki mulla meni ohi tästä luennosta, mutta yks asia jäi mieleen.
Kuvitellaan et meistä jokainen on akku. Akun energiaa varten sitä tarvii ladata asioilla, joista kukin saa energiaa. Toisilla se on ystävät toisilla liikunta jne. Kun akkua kuluttavia asioita tulee elämään liikaa niin yleensä akkua lataavista asioista luovutaan.
Tän asian mä huomasin myös itessäni. Liikunnasta mä saan energiaa. Mut kun työ mitä teen on tosi uuvuttavaa tällä hetkellä niin aloin karsia niistä mulle energiaa antavia asioita. En mee jumppaan, en näe ystäviä.
Lopuks tällä luennolla me saatiin tehtävä. Eli meidän piti listata 25 asiaa, joista oma akku latautuu, eli saa sitä energiaa tehdä kaikkea, kuten töitä. Tää lista olikin vaikee tehdä! Jouduin miettimään oikeen kunnolla niitä viimeisiä!
Tässä mun lista, millanen sun lista on?
-Ystävät
-Sukulaiset
-Aviomies
-Oma koira
-Hyvä ruoka
-Leipominen
-Musiikki
-Luonto
-Päikkärit
-Lumisade
-Vesisade
-Syysmyrsky
-Joulu
-Kylmä siideri kesäterassilla
-Kynttilänvalo
-Siisti koti
-Lukeminen
-Hömppäsarjat
-Sosiaalinen media
-Nauraminen
-Shoppailu
-Eläimet
-Jumppa
-Kävely
-Taide
-Katja
Kesä meni töitä tehdessä ja siihen tottuessa! Enpä hirveesti muuta oo ehtinyt tekemään, no nukkumaan tietty.
Kesä on tosiaan mennyt töitä tehdessä ja energia kaikkeen muuhun on jäänyt johonkin.
Meillä oli duunin puolesta psykologi luennoimassa positiivisesta psykologiasta. No lähes kaikki mulla meni ohi tästä luennosta, mutta yks asia jäi mieleen.
Kuvitellaan et meistä jokainen on akku. Akun energiaa varten sitä tarvii ladata asioilla, joista kukin saa energiaa. Toisilla se on ystävät toisilla liikunta jne. Kun akkua kuluttavia asioita tulee elämään liikaa niin yleensä akkua lataavista asioista luovutaan.
Tän asian mä huomasin myös itessäni. Liikunnasta mä saan energiaa. Mut kun työ mitä teen on tosi uuvuttavaa tällä hetkellä niin aloin karsia niistä mulle energiaa antavia asioita. En mee jumppaan, en näe ystäviä.
Lopuks tällä luennolla me saatiin tehtävä. Eli meidän piti listata 25 asiaa, joista oma akku latautuu, eli saa sitä energiaa tehdä kaikkea, kuten töitä. Tää lista olikin vaikee tehdä! Jouduin miettimään oikeen kunnolla niitä viimeisiä!
Tässä mun lista, millanen sun lista on?
-Ystävät
-Sukulaiset
-Aviomies
-Oma koira
-Hyvä ruoka
-Leipominen
-Musiikki
-Luonto
-Päikkärit
-Lumisade
-Vesisade
-Syysmyrsky
-Joulu
-Kylmä siideri kesäterassilla
-Kynttilänvalo
-Siisti koti
-Lukeminen
-Hömppäsarjat
-Sosiaalinen media
-Nauraminen
-Shoppailu
-Eläimet
-Jumppa
-Kävely
-Taide
-Katja
14.6.2015
Valmis!
Kesä on täällä!
Ja sen mukana PALJON uusia asioita.
Nyt näyttää vahvasti siltä, että viikon päästä meikäläinen on leipuri-kondiittori! Hyvä niin, koska juhannuksen jälkeen alkaa työt leipurina!! Mä oon niin iloinen, että voisin vaan huutaa!
Tää koulu on mun aikuisiällä ENSIMMÄINEN asia, minkä mä saatan loppuun. Mä oon niin ylpee itestäni!
Monta mutkaa on ollut matkassa ja välillä on oma pää ollut niin tiellä ettei oo tästä meinannu mitään tulla. Mut onneks oon pitäny tästä unelmasta kiinni ja onneks mulla on ollut koulun puolelta apujoukkoja! Kaikki mun luokkalaiset, ilman heitä en olis selvinnyt. Mun opettajat ja opo, onneks jaksoivat tukea mua tän takkuilun aikana. Ja mun mies ja kaikki sukulaiset, niin suuri tuki ja kannustus ettei enempää vois toivoa <3
Ja Jutta, joka mun koulun käytävällä sanoi et uskoo mun onnistuvan tässä :)
Mut miks silti joku mun olkapäällä sanoo mulle et älä vielä nuolaise? Ääh! Mä vihaan sitä tunnetta! Mulla on se pelko et otankin takapakkia. En haluu sitä ja taistelen ettei sitä tulis, mut silti. Onks tää sitä pessimismiä?
Katja
Ja sen mukana PALJON uusia asioita.
Nyt näyttää vahvasti siltä, että viikon päästä meikäläinen on leipuri-kondiittori! Hyvä niin, koska juhannuksen jälkeen alkaa työt leipurina!! Mä oon niin iloinen, että voisin vaan huutaa!
Tää koulu on mun aikuisiällä ENSIMMÄINEN asia, minkä mä saatan loppuun. Mä oon niin ylpee itestäni!
Monta mutkaa on ollut matkassa ja välillä on oma pää ollut niin tiellä ettei oo tästä meinannu mitään tulla. Mut onneks oon pitäny tästä unelmasta kiinni ja onneks mulla on ollut koulun puolelta apujoukkoja! Kaikki mun luokkalaiset, ilman heitä en olis selvinnyt. Mun opettajat ja opo, onneks jaksoivat tukea mua tän takkuilun aikana. Ja mun mies ja kaikki sukulaiset, niin suuri tuki ja kannustus ettei enempää vois toivoa <3
Ja Jutta, joka mun koulun käytävällä sanoi et uskoo mun onnistuvan tässä :)
Mut miks silti joku mun olkapäällä sanoo mulle et älä vielä nuolaise? Ääh! Mä vihaan sitä tunnetta! Mulla on se pelko et otankin takapakkia. En haluu sitä ja taistelen ettei sitä tulis, mut silti. Onks tää sitä pessimismiä?
Katja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)