Tässä on tullut mietiskeltyä näitä mun syömiseen liittyviä ongelmia jonkin verran..
Miks mä syön?
- Mä syön, koska mulla on nälkä. Se on ihan hyvä syy, kunhan se nälkä on aitoa nälkää. Mistä sen aidon nälän sitten tunnistaa? Välillä joutuu syömään vaikka ei ois nälkä ja välillä ei saa syödä vaikka on nälkä.. Hankalaa.. Nälän tunne ei siis oo oikea mittari?
- Mä syön, koska mun kroppa tarvii energiaa. Tää on oikeesti ainoa oikea syy, miks mun pitää syödä! Se tarvii sitä energiaa tasasin väliajoin, vaikka ei oliskaan näläntunnetta. Silloin se nälkä ei pääse ees yllättämään. Ei aina tarvi odottaa et on kiljuva nälkä! :)
Jutta opetti meille superdieettiläisille ekana iltana, että ruoka on meille polttoainetta seuraavat kuus kuukautta. Sitähän se on! Ei meidän kroppa sitä muuhun tarvi! Pää onkin sitten eri asia :D
- Mä syön, koska mulla ei oo muuta tekemistä. Tähän on tultava muutos!! Mä en voi syödä tylsyyttäni! Jos mä en sitä suo Villen siskontytöllekkään niin enhän mä voi itekkään sitä tehdä! Lead by example!! Eli mähän sitä esimerkkiä sille pienelle tytölle näytän!
Kun se tylsyys iskee niin mulla pitää olla varasuunnitelma. Ulkoilu, siivous, kumpikaan ei houkuta mua pois siitä syömismodesta. Pitää oikeesti keksiä HYVÄ varasuunnitelma!
Antakaa mulle ihmiset vinkkejä tähän!!!!!
- Mä syön, kun katon televisiota. Tää on vaikee!!! Ollaan Villen kanssa sitä tehty koko yhdessäoloaika. Tästä on oikeesti TOSI vaikee oppia pois! Sen tavan kun on oppinut jo aikoja sitten niin se vaan tuntuu normaalilta.
Mut nykyään mä oon usein ottanu pullollisen kylmää vettä seuraks siihen sohvalle ja se vie sen syömisen himon pois. Onneks!
- Mä syön, koska mua vituttaa, harmittaa tai on hyväkin fiilis. Mä oon tunnesyöppö. Voi kun tästä pääsis eroon niin olis elämä niiiiiiiin paljon paremmin! Miks se ruoka on se ainoo lohtu kaikkiin olotiloihin?
Miten mä syön?
Mä ahmin. Ahmiminen liittyy kaikkeen ruokaan. Mä oon aina ahminut. Mun veli syö nopeesti ja aina muksuna istuttiin saman pöydän ääressä niin mulle tuli jotenkin kauhee kiire syödä kun sekin söi nopeesti. Kai sekin johtui siitä et oli jotain hyvää lopuks tarjolla ja piti syödä nopsaan ettei jääny paitsi siitä hyvästä.
Mä syön vieläkin ruokani tosi nopeesti. Nyt oon alkanu kiinnittää siihen huomiota ja oon yrittänyt syödä ruokani hitaasti ja maistellen.
Kun mä syön salaa, mä ahmin. On kiire syödä luvaton ruoka. Kun se on syöty niin sitä ei ole ollutkaan.
Jos mulla on jotain hyvää muiden nähden, mä en kehtaa ahmia. Haluaisin kyllä.
Kaikkeen kiellettyyn löytyy aina perustelu.
- Oon ansainnu tän kun on ollu niin paska päivä.
- Oon ansainnu tän, kun ei oo pitkään aikaan ollu ylimääräistä rahaa niin nyt voi vähän juhlia.
Hyvin usein me myös Villen kanssa mahdollistetaan toistemme kiellettyjen ruokien syönti. Jos toisella on paska päivä niin toinen yhtyy siihen olotilaan ja sit yhdessä perustellaan toisillemme se ylensyönti.
Kerronpa teille päivän, mitä meidän elämä oli vuosi sitten.
Mennään Jumboon. Aluksi Chicosiin syömään joku hampurilaisateria. Tämän jälkeen jälkkärit jätskibaarista. Vähän ajan päästä kauppaan ja kaupasta kaikkea, mitä on mieli tehnyt muutaman päivän ajan. Kotona telkkari päälle ja linnoittautuminen sohvalle. Loppuilta menee syödessä tätä järjetöntä määrää herkkuja, mitä kaupasta on kotiin kannettu. Jos herkut loppuu kesken niin aina voi ajella Mäkkärin autokaistalle ostamaan lisää tai jos ei jaksa lähteä ulos niin tilata Pizza-onlinesta mättöä...
Jos joku vielä miettii, et miten tää 20 kiloa on tullut takaisin niin tässä teille vastaus!
Mä aloin systemaattisesti luisua takas tolle raiteelle. Mä tulin sokeaks kaikelle. Mulle tuli onnellisuuskooma. Aattelin et nyt oon laihtunut ja siinä se. Mikään ruoka ei enää saa mua lihavaks... JOOPA JOO!!!!!
Musta tuli LAISKA! Laiskuus on ainoa syy miks oon lihava ja miks olin vielä lihavampi.
Laiskuus mulle on sitä että,
En lähde aamulla lenkille.
En lähde salille.
En tee ruokaa itse.
Teen kaiken helpoimman kautta.
Luovutan.
Enää mä en haluu olla laiska. Välillä laiskottaa, mutta sen tunteen mä onneks ravistelen itsestäni pois. Ja jos en ravistele niin onneks mulla on monta ravistelijaa ympärillä! <3
Katja
